Arki

Jälleentapaaminen

Oon ollut harvinaisen kiireinen tällä viikolla. Nätisti pyytämällä sain tiistai-iltapäivän vapaaksi, jolloin suuntasin Barcelonaan tapaamaan ystävääni Patriciota, joka sattui olemaan käymässä Barcelonassa. Tutustuimme toisiimme puolitoista vuotta sitten sohvasurffatessani juurikin täällä Barcelonassa, missä hän tuolloin asui. Patricio on kotoisin Brasiliasta ja hostasi minua kämpässään pari yötä ensimmäisellä Barcelonan matkallani.

On mahtavaa huomata, miten matkan varrelta jää niitä, joihin pitää vielä yhteyttä ja joita nähdessä tuntuu kuin oltaisiin viimeksi tavattu vasta eilen! Meillä oli tuhat ja miljoona asiaa kerrottavaa, sillä voi että, mitä kaikkea on tapahtunutkaan tässä välissä! Viimeksi, kun näimme, olin käymässä Barcelonassa ensimmäistä kertaa, ja nyt kun tapasimme, tilanne nauratti vähän itseänikin: “Moi, asun täällä”.

Patricio sanoo, että Barcelona on kaupunki, johon ihastutaan, rakastutaan ja jäädään, mutta vain joksikin aikaa. Sitten tulee se hetki, kun sanotaan heipat kaupungille. En uskalla vielä sanoa juuta enkä jaata tähän filosofointiin.

Käytiin (ensin!) kahvilla (piiitkillä kahveilla), sillä olimme ihan liian aikaisin liikeellä ajatuksenamme päivällistää/illallistaa. Toiveidemme japanilaisravintola oli nimittäin kiinni ilta kahdeksaan asti. Juttelimme eri maista, Patri kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja Brasiliasta ja Sveitsistä, jossa parhaillaan asuu, kävimme keskusteluja kielistä (viimeksi kun tavattiin edes osannut yhtään espanjaa), perheistä ja ystävistä sekä elämästä yleensä. Miten avartavaa!

Kun vihdoin päästiin sushia mussuttamaan, en voinut kuin kiittää Patria salaisen ravintola-aarteensa paljastamisesta. All you can eat on vaarallinen menu, etenkin jos se sisältää kaikkea japanilaisen keittiön aarteita. Ja jälkkärinä pikkukakkupaloja ja, hyvin erikoista, irtokarkkeja!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.