Kieli

Kieli solmussa – Millainen on katalaanin kieli?

Vaikka Barcelona onkin käytännössä katsoen Espanjassa, juttu ei ole ihan näin yksinkertainen. Barcelona on nimittäin samalla Kataloniassa, koillis-Espanjan itsehallintoalueella, jossa puhutaan virallisena kielenä katalaania (kastilian eli “espanjan” lisäksi). Katalaanilla on pitkät perinteet ja se on ollut aikoinaan Välimeren yksi tärkeimmistä kielistä. Nykyisin sitä puhuu kymmenisen miljoonaa ihmistä Katalonian lisäksi mm. Ranskassa, Baleaarien ja Pityuusien saarilla (Mallorca, Menorca, Ibiza) ja Andorrassa (katalaani on muuten Androrran ainoa virallinen kieli).

Katalaani on mielestäni aika lähellä espanjaa, sillä välillä se on kuin yksi vaikea espanjan murre. Sanoissa on usein jotain samaa, mutta yhtenään niistä on tiputettu kirjaimia, etenkin vokaaleja, pois. Esimerkiksi hevonen on espanjaksi caballo ja katalaaniksi cavall. (Mainittakoon vielä, että tuo espanjan b lausutaan usein v:nä.)

Toisaalta on myös paljon sanoja, joiden arvaamisessa espanjasta ei ole hyötyä: omena (la manzana) onkin katalaaniksi la poma, ja sukka (el calcetín) sanotaankin el mitjó. Katalaanissa on paljon vaikutteita ranskasta, mutta koska en itse taida ranskaa, en tästä osaa paljon tarkemmin sanoa. Joskus kuitenkin huomaan, että sanojen kirjaimisto on samansuuntainen ruotsin (!) kanssa (olisikohan siksi, että juuri niillä sanoilla olisi yhteinen alkuperä). Esimerkiksi puhua on parlar: eikös se nyt melkein ole prata. Ja sateenvarjo on paraigua, kun ruotsiksi se on paraply. Ja hei, jotkut verbitaivutuksetkin muistuttaa yllättävästi ruotsin kieltä!

Moni kielioppiasioista on kuitenkin vähintään samantyylinen espanjan kanssa. En ole ihan vielä täysin selvillä taivutusten saloista, etenkin verbien, mutta usein tietämällä espanjaksi epäsäännöllisen verbin taivutusmuodon imperfektissä, tai oikeammin preteritissä (espanjassa kun näitä aikamuotoja on vähän enemmän), siitä muodostettu sana onkin preesens katalaanissa.

Katalaani on läsnä joka päiväisessä elämässäni: perheeni puhuu sitä, sitä kuulee kaduilla, merkit ja kyltit ovat usein katalaaniksi, ja viralliset tekstitkin ovat aina ensin katalaaniksi ja sitten espanjaksi. Kieli kuitenkin elää rinta rinnan kastilian kanssa arjessa, sillä kukaan ei kummastu, jos aloittaa espanjalla. Katalaanit ymmärtävät espanjaa, sillä he ovat usein kaksikielisiä tai ainakin eläneet kahden kielen sekoituksessa. Vastaus tosin saattaa tulla, vastapuolen espanjan puhumisesta huolimatta, katalaaniksi.

Itse kuvittelin alkuun, etten voisi oppia katalaania helposti. Nyt alan kuitenkin ymmärtämään sitä, vaikka kielioppi ja puhuminen ovatkin vielä aikamoisia mysteerejä. Tärkeimpien erojen hoksaaminen, usein käytettyjen sanojen oivaltaminen ja lausumisen tajuaminen ovat helpottaneet kielen ymmärtämisessä paljon. Enää ei puhe kuulosta “heprealta”, siinä on rakennetta.

Vaikeinta kielessä näyttäisi olevan ehkä lausuminen ja kirjoittaminen. Katalaaniin kuuluu nimittäin enemmän äänteitä kuin esimerkiksi suomeen tai espanjaan. Vokaaliäänteitä on enemmän, vähän kuin suomessa ä ja ö. Minua on valistettu monta kertaa mm. siitä kuinka a ja e sekä e ja i voivat kaikki ääntyä toisinaan: eli jos kirjoitetussa sanassa on a, se voi kuitenkin ääntyä e:nä tai näiden välimuotona. Sama homma esimerkiksi u:n ja o:n kanssa. Kaikista pahinta on ehkä se, että näiden oikein lausuminen vaatii paljon opettelua. Taustalla saattavat olla “salaiset” ääntämissäännöt, jotka ovat minulle vielä umpituntemattomia. Toinen hankaluus on, että kirjoitetussa muodossa saattaa näkyä enemmän kirjaimia kuin lausuttaessa. Olen ihan varma, että ei ne hankaluudet tähän lopu, tästähän ne vasta alkaa!

Olen kuitenkin todella kiinnostunut espanjan opettelun ohella katalaanista. Se on mielenkiintoinen kieli ja salaperäisen erilainen. Siitä ei vaan valitettavasti ole kovin paljon hyötyä muualla, mutta mielestäni (sotkemisesta ja sekoittamisestani huolimatta) suhteellisen helppo oppia espanjan rinnalla. Ihmettelenkin aina välillä, miksi espanjan kieliset eivät muka opi katalaania helposti, sillä sehän on melkein kuin suomen kirjakieli ja sitten joku puhekielen murre; mielestäni erot ovat yhtä suuria, tai yhtä pieniä, molemmissa.

Kyse ei kuulemma kuitenkaan ole pystymisestä. Taustalla on jotain ideologisempaa ja syvällisempää. Ovathan nämä kaksi kieltä eri kansanryhmiä yhteenliittäviä ja toisistaan erottavia seikkoja. Siinä on jotain, mitä kutsutaan “omaksi” ja “oikeaksi”. Sillä kun katalaanit ajattelevat “Katalonia ei ole Espanja”, espanjalaiset taitavat ajatella “katalaani ei ole espanja”.

Ps. Käykää kuuntelemassa tämä YLE:n juttu katalaanin kielestä, jos kiinnostaa!

Ja sit vielä siis: tuo aasi on Katalonian symbolieläin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.