Joulu,  Juhlapäivät

Erilainen joulu Kataloniassa

Tió saapui eilen meille. Siis Caga tió, “kakkapukki”, iloisesti hymyilevä puunhalko, jolla on tikkujalat ja viltti peitteenään. Tämä on katalaanien omintakeinen jouluperinne, enkä vastaavasta ole missään muualla kuullut.

Lasten ollessa tarpeeksi kilttejä tió ilmestyy olohuoneeseen joulua odottamaan. Tänä vuonna ukko tuli hieman myöhässä syynä juurikin tuo edellä mainittu. Yöksi se peitellään lämpimiksi viltein peitoin ja sitä syötetään (ainakin meillä hedelmillä), jotta jouluaattoon mennessä se voisi kakata lahjoja. Siis aivan oikein, kakata.

Jouluaattona nimittäin halkoa lyödään kepillä ja lauletaan laulua, jonka sanoitus käskee tión kakata mm. turron-suklaata ja pähkinöitä. Sitten kurkataan viltin alle, jonne onkin ilmestynyt lahjoja.

Nämä kakkajutut eivät katalaani perinteissä suinkaan tähän lopu. Toinen erityisen tärkeä jouluperinne on seimiasetelmat, joita näkyy niin kodeissa kuin kaupunkien aukioillakin hieman isommassa mittakaavassa. Jeesusten ja Joosefien sekaan katalaanit kuitenkin sujauttavat caganer-hahmon, pyllistävän ukkelin istumassa kakalla. Nykyisin näitä kakkaajia on myös saatavana kuuluisien henkilöiden hahmoina.

Aluksi hurjalta kuulostavat traditiot otetaan kuitenkin huumorilla, ja niiden tarkoitusperät ovat ensivaikutelmaa syvällisemmät. Esimerkiksi caganerin uskotaan tuovan onnea ja hyvän sadon seuraavalle vuodelle, sekä muistuttavan siitä, kuinka suuremman luokan tunnetut henkilötkin ovat tavallisten tallaajien kaltaisia kuolevaisia. Historiassa sillä on kuitenkin ollut myös pilkkaava merkitys pappeja ja muita valtaapitäviä esittäessä.

Jouluvalot sytytettiin täällä vasta joulukuun alussa, mutta toisaalta, kestäähän espanjalainen joulu hieman kauemmin kuin Suomessa.

Kolmas, mutta tämä koko Espanjassa vallitseva traditio on ehdottomasti itämaan tietäjät, jotka saapuvat loppiaisena suurina kulkueina kaduilla tuomaan lapsille lahjoja. Jotta odotus ei kävisi pitkästyttämään lapset saavat lahjoja jo joulukuussakin, mutta itämaan tietäjien odotus tuntuu olevan suurempi.

Itämaan tietäjille, tai kuninkaille (kuten paikalliset usein heitä kutsuvat), kirjoitetaan kuten joulupukille, ja näitä partaveikkoja näkee koristeina kiipeämässä pervekkeilla ja talojen seinillä. Jossakin päin lapset saattavat jättää hieman evästä ja juomaa matkaaville tietäjille, jotka yön pimeinä tunteina taianomaisesti käyvät jakamassa lahjat kilteille lapsukaisille. Tuhmat saavat vain hiilikimpaleen.

Näin viime vuonna itämaan tietäjien kulkueen, ja se oli aika vaikuttava näky: eri ryhmät, esimerkiksi jalkapalloseurat ja tanssiryhmät, olivat pukeutuneet jouluisesti ja ajoivat rekoilla ympäri kaupungin katuja heitellen lapsille karkkeja. Ja lopuksi saapuivat tietysti ne suuret tietäjäherrat, joiden kyydissä odotti ne suuret kasat lahjapaketteja.


Jouluherkkuja, hieman piparin makuisia sokerisia kaneli- tai mantelikeksejä, jotka murennetaan ja syödään.

Kerroin Arnaulle tässä yksi päivä, että meilläpä ei Suomessa olekaan caga tióa. Poika katsoi ihan ihmeissään ja kysyi: “Ai teillä on vaan itämaan tietäjät?” No ei meillä kyllä ole niitäkään. Ja tässä vaiheessa oli poika jo ihan kauhuissaan. Pelkkä joulupukki?!


Haluatko pysyä ajantasalla myös tulevista Barcelona-aiheisista jutuista? Tule seuraamaan It Happens in Barcelona -blogin Facebook-sivua ja Instagramia.


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.