Luonto

Lasketteluseikkailu

Saimme mainion älynväläyksen viime viikolla ja suuntasimme perjantaina isolla porukalla laskettelemaan Pyreneiden vuoristoon Porté-Puymorensille pitkän viikonlopun kunniaksi. Espanjassa maanantai oli pyhä perustuslain kunniaksi, Día de la Constitución, ja tänään keskiviikkona juhlistetaan neitseellistä sikiämistä, Inmaculada Concepción, ja tästä johtuen tuohon väliin jäi mukavasti se tiistai niin, että useimmilla sekin on merkattu vapaaksi. Neljä poikaa ja kaksi tyttöä mahtuivat sulavasti Edgarin pakettiautoon, ja köröttelimme kohti pohjoista vuoristoa parin tunnin ajan yömyöhällä. Onneksi ruuhka, joka tuon pyhäviikonlopun ansiosta oli mahdollinen, oli kuitenkin jo laantunut.

laskettelu, Barcelona, Pyreneiden vuoristo, päiväretki, kaksi kaveria, talvivaatteet, pipo, huppari, lumilautailu

Jordin mummolakylää lähestyessä meitä odotti iloinen yllätys: lunta! Katselimme ympärille haltioituneina kuin emme olisi lunta koskaan nähneetkään. Hetken ihastelun jälkeen ajatuksemme kohtasivat ja huomautimme yhteen ääneen, miten näky voisi olla kuin ensilumen sataneesta Suomesta: havupuita, luminen kangas metsikön peitteenä ja huuruinen ilma.

Talo, jossa yövyimme, sijaitsi pienen pienessä kylässä, ja ulkonäkönsä vaatimattomuudesta huolimatta oli kiva yöpymispaikka. Mummolakalusteita ja neljä kerrosta täynnä makuukamareita. Juoksimme portaikkoja innoissamme ylös ja alas valitaksemme omat huoneemme, joissa pistää “pyllyt kallelleen”. Luksus ei kuitenkaan tätä enempää jatkunut, sillä yön viileys (toisin sanoen yhdeksän asteen sisälämpötila) velloi joka nurkassa, ja nukkumisesta ei olisi tullut mitään ilman villaista kerrospukeutumista.

laskettelu, vuoristo, Barcelonan lähellä, Pyreneiden vuoristo, lumi, talvi, laskettelukeskus, lumilautailu, maisemat

Aamulla virkistimme itsemme jääkylmällä kasvojen pesulla ja puimme ne viimeiset vaatekerrokset, joita yön aikana ei oltu vielä käytetty. Aamu varhain ajoimme reilu puoli tuntia vuorten juurille. Mitkä mahtavat maisemat: lumihattuisia vuoria joka suunnalla, mutkittelevia vuoriteitä yhä ylemmäksi ja taloja, joiden suloinen hirsityyli loi aivan oman tunnelmansa pikkukylissä, jotka henkivät edelleen hieman rähjäistä mutta lämmintä maalaistunnelmaa.

Vuokrasimme Edgarille ja Hannalle lumilaudat, minä vuorostani otin sukset (vuokraus maksoi 22 e). Samalla myös maksoimme hissiliput, joiden hinta ei rahapussia pahemmin höykyttänyt, sillä saimme jopa suomalaisilla opiskelijakorteilla alennuksen niin, että päivän rinnelippu pulitti 16 euroa per nenä. Jos vain mahdollista, on tosiaankin kannattavaa ylittää raja Ranskan puolelle, sillä lasketteleminen tuolla puolella rajaa on usein huomattavasti halvempaa kuin Espanjan laskettelurinteissä. Vuokrauspaikassa oli kuitenkin tärkeää valita hyvän tuntuiset kamat jalkaan (sain aivan uudet, unelmapehmeät Salomonin monot, aah), sillä matkaa laskettelukeskukseen kertyi vielä parikymmentä minuuttia autolla.

lumilauta, rinteessä, laskettelu, laskettelukeskus, Katalonia, Pyreneiden vuoristo, snoukka, huipulla, maisemat, talvi, lumi

laskettelu, sukset, laskettelukeskus, Katalonia, Pyreneiden vuoristo, maisemat, lumi

Onneksemme saimme kauniin aurinkoisen mutta hiukan viileän (jota kuinkin -12 asteisen) päivän lasketteluun Ranskan ja Espanjan rajan tuntumassa Porté-Puymorensilla, emmekä joutuneet edes ruuhkan pyörteisiin, vaikka niin pelkäsimmekin. Lomaviikonlopusta huolimatta paikka oli itse asiassa tyhjempi kuin viime vuonna käydessämme laskettelemassa, vaikka silloin olikin normaali viikonloppu meneillään.

hissit, lasketteluhissi, hiihtohissi, laskettelukeskus, Pyreneiden vuoristo, Barcelonan lähellä, laskettelu

laskettelu, rinne, alamäki, kaksi laskettelijaa, hiihtäjää, Barcelona, Pyreneiden vuoristo

Voin myöntää rehellisesti, etten itse ole mikään himolaskettelija. Joka kerta, kun olemme menossa rinteeseen, mieli on ihan innoissaan, mutta jaloissa tuntuu vellova jännitys ja hermostus. Onneksi alkukankeus katosi suhteellisen nopeasti, ja nautin mielettömästi jännittävien hissikyytien lisäksi alas tulosta. Hurjimpiin mäkiin ei minua toki saisi lähtemään, kun niissä helpoimmissakin on minulle jo ihan tarpeeksi, mutta onneksi Hanna oli samoilla chillauslinjoilla kanssani, ja liu’umme rauhassa samaa tahtia rinteet alas.

tauko, laskettelu, laskettelukeskus, Pyreneiden vuoristo, Katalonia, Barcelonan lähellä, hiihtokeskus, laskettelukeskus, Coca Cola, kokis, juoma, kaataa juomaa muovimukiin, levähdys

laskettelemassa, tauko, syömässä, rinnekahvila, rinnebaari, Pyreneiden vuoristo, laskettelukeskus, istuu pöydän ääressä, lasketteluvaatteet

Villikaksikko Oscar ja Jose viilettivät omia aikojaan, ja Jordi jäi opettamaan Edgaria lumilautailun saloille. Aika hyvin opettikin, tai Edgar oppi, sillä reilun tunnin harjoittelun jälkeen törmättiin poikiin jo hissirinteillä!

Päivä oli hieman pojat/tytöt jakoinen, mutta onneksi kukaan ei moisesta ollut moksiskaan. Tytöillä, kun on omat mieltymykset, vauhti ja jutut aina välillä – ihan niin kuin pojillakin! Me nimittäin mentiin Hannan kanssa “salaa” herkuttelemaan ranskiksilla kahvioon, vaikka lounashetkeksi olimme sopineet hieman myöhemmän ajankohdan: “Mut ei kerrota pojille, niin voidaan syödä kaks kertaa!”. Ihastelimme ylivärikkäitä huippulogoin varusteltuja kuteita, joita moni paikalle tullut oli saanut niskaansa vedettyä, ja huokailimme upeita snoukkatemppuja seuratessamme. Samalla myös arvailimme, kuka lasien takana piilottelevista komistuksista olisi oikeastikin söpö ja kuka vain hyvin vaatteilla koreileva tavis, jonka todellinen pärstäkerroin paljastuisi vasta kahvion pöytään istahtaessa. Itsehän olimme tietenkin hehkeimmillämme!

laskettelu, laskettelukeskus, hiihtokeskus, rinne, sukset, lumilauta, talvi, auto, parkkipaikka, ryhmä, porukka, kaverit, valmiina, Pyreneiden vuoristo, Katalonia

Eväslounaan jälkeen se seikkailu vasta sitten alkoi. Tässä kuvanottovaiheessa on vielä kivaa, mutta kun teimme uutta, päivän viimeistä lähtöä rinteisiin parikisi viimeiseksi tunniksi, Edgar naurahtaa auton avain kourassaan: “Eipä taideta mennä kotiin tänään.” Tajuamme, että avain on puolesta välin katki, ja hetken naureskelemme hyvälle vitsille, joka osoittautuukin todelliseksi huonoksi tuuriksi vitsin sijaan. Kylmyys oli naksauttanut tämän tärkeän metallikapineen rikki ja pisti meidän mietintämyssymme sauhuamaan: mitäs nyt tehtäisiin?

Muutaman soiton jälkeen saimme tiedon, että kotona, siis monen sadan kilometrin päässä Espanjassa, olisi vara-avain. Onneksi pojat muistivat vakuutuksen avustavan tällaisissa tilanteissa, ja sen kautta saisimme avaimen toimitetuksi perille vielä samana iltana.

lasketteluvaatteet, aurinkolasit, laskettelu, laskettelukeskus, hiihtokeskus, baari, kahvila, kaksi kaveria, pöydän ääressä, Pyreneiden vuoristo

lasketteluvaatteet, laskettelu, laskettelukeskus, baari, kahvila, kolme kaveria, pöydän ääressä, Pyreneiden vuoristo

kaakao, laskettelu, laskettelukeskus, baari, kahvila, kolme kaveria, pöydän ääressä, Pyreneiden vuoristo

lasketteluvaatteet, aurinkolasit, laskettelu, lumilautailu, laskettelukeskus, hiihtokeskus, baari, kahvila, pöydän ääressä, Pyreneiden vuoristo

Laskettelimme vielä pari tuntia, kunnes puoli viiden aikoihin hissit hiljenivät ja paikka suljettiin. Aikainen ajankohta selittyy mm. sillä, että iltaisin heti auringon laskeuduttua kylmyys ympäröi vuoriston uumenet, eikä keskukseen olla asennettu minkäänlaisia valoja. (Ei muuten soiteta musiikkiakaan!) Istuskelimme kahviossa ja pyysimme saada jäädä vielä sulkemisajan jälkeen hetkeksi. Kun avaimentuojaa ei vieläkään kuulunut, siirryimme seuraavaan baariin lämmittelemään, kunnes sekin sanoi sulkevansa. Tiesimme, että avaimet olivat jo matkalla, joten uskalsimme jäädä odottamaan laskettelukeskuksen totaalisesti hiljennyttyä ja pimennyttyä.

Sullouduimme kaikki autoon (onneksi siis saimme ovet lukkoon ja auki kauko-ohjaimella), puimme yllemme kaiken irtaimiston vaatteista makuupusseihin ja istuimme sylikkäin kuin hypotermiaa vältellen. Tilanne oli koominen, ja saimme pidettyä mielen korkealla: yhtäkkiä meillä alkoi yhteinen juttu luistaa. Luulen, että pimeässä istuminen lähensi meitä kaikkia hieman. Pojat takapenkillä hihittelivät ja toistivat suomen kielen lauseita, joita olivat edellisenä päivänä oppineet (“Minä olen peruna”). Etupenkillä soitettiin niin välinevuokraamoon myöhästymisestä kuin taksikuskillekin olinpaikastamme.

kylmä, autossa, peite, talvivaatteet, lämmittely

kylmä, autossa, peite, talvivaatteet, lämmittely

kylmä, autossa, peite, talvivaatteet, lämmittely

Tiesimme, että autotie oli ihan kulman takana ja näimmekin autonvalojen välkkeen toistuvasti puiden lomasta. Lähin kyläkin oli kävelymatkan päässä, joten suurta huolta ei ollut. Puhelimet toimi, emmekä muutenkaan olleet suuremmassa pulassa. Toki kysyimme toisiltamme, onkohan täällä karhuja tai eikö näytäkin tuo varjo kummitukselta, mutta aina päädyimme naurunremakkaan, joka piti tunnelman leppoisana.

kylmä, autossa, peite, talvivaatteet, lämmittely

Viimein avaimet löysivät tiensä oikeaan paikkaan, ja vielä parin sekunnin ajan jännityksellä odotimme, että ne sopivat virtakytkimeen, ja että auto lähtisi käyntiin. Huokaus oli suuri, kun saimme moottorin surraamaan taas.

Kiisimme vauhdilla palauttamaan lainavarusteita, sillä vuokrapaikan työntekijät olivat aika tiukkoja niiden suhteen. Ajelimme lämmitykset täysillä rattoisasti Sant Cugatiin ja nukahdimme järjestäen yksi kerrallaan takapenkeille sikeään uneen. Heräsimme vasta, kun kurvasimme kotiovelle. “Ai niin, vieläkö sitä pikkujouluilemaan lähdettäis?”, nauroimme Hannan kanssa. Meillä oli suunnitelmissa semmoistakin viettää samana iltana. Taidetaan lähteä mieluummin unten maille, oli yhteinen päätöksemme.

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.