Illallinen kavereitten kanssa
Arki

Pojat kokkaa

Olen huomannut, että täällä tulee käytyä ulkona syömässä paljon useammin kuin kotona. Tottakai ensimmäinen ja se suurin syy on, että täällä ollessani on rahakukkaroa koristamassa hieman useampi pennonen kuin aikaisemmin kotosalla ja opiskellessa, mutta toinen, hyvänä kakkosena tuleva syy on yksinkertaisesti se, että kaikki tekevät niin. Se vain kuuluu paljon oleellisemmin kulttuuriin täällä.

Etenkin viikonloppuisin tekee mieli joko mennä jonnekin herkuttelemaan ja rauhoittumaan tai sitten kokata itse jotain pidemmän kaavan kautta. Toisinaan mennään halvoille, mutta maailman parhaimmille sämpylöille tai muille sormilla syötäville, kun taas joskus haluamme syödä veitsin haarukoin ravintolan tunnelmassa. Joskus otamme suunnaksi tuntemattoman ja kokeilemme paikkaa, johon satumme törmäämään. On hyvä toki tarkistaa ensin hintataso, mutta sen jälkeen voikin antaa makuhermojen leikkiä.

Perjantaina kävimme Sant Cugatissa, ihan vain korttelin päässä sijaitsevassa Pasta Loca nimisessä italialaistyylisessä paikassa. Rajut punaiset seinät, mutta lämmin kynttilätunnelma, filmitähtien mustavalkoiset taulut seinillä ja popbiiseistä tehdyt jazzversiot takasivat jo sinäänsä hyvän ravintolakokemuksen, mutta ruoka oli myös suussa sulavaa. Kuvia en valitettavasti räpsinyt.

kokkaus, ruoanlaitto, sipulin leikkaus, leikkaaminen, laskettelulasit, itku, itkettää

Itkupilli-Jose sipulia leikatessa

Lauantaina oli sitten poikien bravuurien vuoro: meillä on tällainen pieni mutta tiivis poikakopla (plus aina välillä pysyvästi tai vähemmän pysyvästi mukaamme lyöttäytyviä vierailevia naistähtiä) ja vietämme usein iltaa yhdessä. Tällä kertaa Oscar huikkasi porukan syömään illalla kotiinsa. Keittössä oli kyllä vilinää, melkeinpä liian monta lusikkaa sopassa, kun jokainen oli omien kokkailujensa kimpussa!

perunoiden kuoriminen, ruoanlaitto yhdessä, kaveriporukka, Barcelonassa, kokkailu, ruoka, illallinen, päivällinen

Perunapoppoo, Jenni ja Jas

Tuloksena saimme äimistyttävän herkullisen ja valtavan suuren illallisen uuniperunoilla ja -sipuleilla, jättipihveillä sekä lämpimillä sämpylöillä.

itse tehty, leipä, sämpylä, voileipä, täytetty, ruoka, juusto, hampurilainen, kokkaus, ruoanlaitto yhdessä porukalla

Jumboleivät

Ainakin pojilla tuntui olevan mahat pinkeinä aterian jälkeen, tosin niillä nyt onkin se ajatus, että ruokaa ei lautaselle jätetä, ja jos nenän edessä tällaisia herkkuja tarjotaan, pitää siitä ottaa kaikki ilo irti.
iso, jumbo, jätti, sämpylä, leipä, haukkaus, syödään, kavereiden kanssa, laitetaan ruokaa yhdessä
Ruoan jälkeen lösähdimme kaikki sohvalle laiskottelemaan ja katselimme täysin turhanpäiväisiä lauantai-illan ohjelmia Espanjan yöelämästä eri lomakohteissa ja rantakaupungeissa. Yhdessä siinä sitten naureskelimme pikkuspeedoille ja tissien esittelijöille mahat kylläisinä herkkusämpylöistä.

0 Comments

  • Jenni

    Kiva, kun tulit kommentointituulelle!:) Tykkään lukea aina näitä kommentteja niin paljon.

    Voisin varmaan kirjoittaa vielä enemmänkin tuosta kielitaidosta ja kielestä, sillä olen yllättynyt, miten moni siitä kyselee–ja usein juuri epäröivin mielin.

    Olin opiskellut kieltä vuoden verran ennen, kun tänne au pairiksi tulin, mutta totuushan on, että käytännössä puhuminen ei taittunut alkuun lainkaan. Olin ihan varma, että en koskaan opi ymmärtämään nopeaa puheen pälpätystä saatika vastaamaan muuta kuin sí sí, koska kaikki "kommentointi"-ilmaisut oli hukassa.

    Mutta pikkuhiljaa, ehkä parin kuukauden päästä, kieli alkoi käymään tutummaksi, ja vaikka vain samoja lauseita toistelemalla, alkoivat ne käydä automaattisemmiksi niin, ettei joka kerta kaikkea energiaa tarvinnut käyttää, että sai ensin pääkopasta sen oikean verbin löydettyä, ja sitten käännettyä sen oikeaan taivutusmuotoon. 😀 Hassusti samalla myös oppi, miten kuunnella espanjan kieltä: missä välissä ne tärkeimmät sanat tulee, mitä kohtia lauseissa kannattaa kuunnella, että ymmärtää, ja miten se puhe on yleensä rakentunut.

    Täällä tosiaan puhutaan katalaania aika paljon, mutta siitä ei ole oikeastaan ollut suurempaa ongelmaa. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät ja osaavat espanjaa yhtälailla. Välillä saatan itse sotkea sanoja, kun en tiedä, kumpi on espanjaa ja kumpi katalaania, mutta tuo on pikkumurhe, joka ei arkea hetkauta.

    Englantia osataan vaihtelevasti, jotkut osaa paljonkin, jotkut ei osaa yhtään, jotkut ei vaan uskaltaudu puhumaan sitä…mielestäni, tähän ei kannata kuitenkaan jumitutua. Aina voit yrittää millä kielellä hyvänsä, ja varmasti jollakin tavalla saat asiasi sanottua! Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvä kimmoke opetella ja uskaltaa puhua espanjaa, kun aina turvakeinona ei se tuttu ja turvallinen englanti ehkä olekaan.

    Riippuu kyllä henkilöstä se, miten helppoa on paikallisiin tutustua. Yleensä kuitenkin sitten, kun tunnet jonkun, tutustut myös helposti muihin samassa piirissä pyöriviin. Paikalliset on tosi ystävällisiä ja sosiaalisia, mutta alkuun itselleni tuotti hieman hankaluutta se, kun olisi halunnut sanoa niin paljon enemmän, mutta oma kielitaito ei antanut myöten. Mutta olen ystävystynyt ja viettänyt aikaa paikallisten kanssa, vaikka yhteisymmärryksemme kielellisesti onkin ollut suhteellisen olematon. Hihittelimme silti samoille jutuille, ja saimme jotenkin elekielellä asiamme ilmaistua. 🙂 Joten ei mitään hätää!

    Ja tällä hetkellä oma tilanteeni on se, että kaipaisin kovin uuden sanaston opettelua ja muutamien kielioppijuttujen sujuvaksi hiomista, sillä yhtäkkiä huomaan ymmärtäväni keskusteluista niin paljon, että haluaisin kommentoida joka väliin!:D

  • Anonyymi

    En oo koskaan ennen vielä kommentoinut sulle, eli eiköhän nyt ois jo sen aika 😀 Löysin tän sun blogin ihan vasta vähän aikaa sitten, mutta oon lukenut tän jo läpi 🙂 Itekkin kun vähän haaveilen aupair -vuodesta Espanjassa, niin tosi kiva lukea tätä 🙂

    Mutta niin siis, en oo varma ootko joskus jo kertonut tästä, mutta siis millasilla kielitaidoilla lähdit sinne? Ku ite osaan ihan vaan perus jutut espanjasta, katalaanista puhumattakaan, niin vähän huolettaa, että kuinka nopeasti sitä kieltä sitten siellä paikan päällä oppii? Ja paikallisiinkin on varmaan aika vaikea tutustua, kun paikallisia kieliä en kerta pahemmin osaa, ja eihän noi espanjalaiset kuulemma hirveesti tykkää englantiakaan puhua, vai oonko ihan väärässä? 😀

    Ja sori romaani, tää viesti vähän veny… 😀

  • Jenni

    Joo, yleensä nuo ääntämis-säännöt jota kuinkin noin menee, mutta miun nimen kohdalla on aikamoista kangertelua: usein sitä ei oikein tajuta, kun sanon sen ääneen, mut sit jos tavaan sen tai kirjotan, kaikki tajuaa sen paljon paremmin. Mutta aika usein lausuuvat miun nimen silleen kuin se lausuttas englanniksikin, vähän kuin Jennifer. 🙂
    Hyvää joulua, kiva että luetuttaa nämä postaukset!

  • Anonyymi

    oli taas ihana postaus! on ilo lukea näitä 🙂
    miten muuten espanjassa lausutaan sun nimi Jenni.
    Mietin vaan tota J-kirjainta, koska eikö se yleensä lausuta enemmän tai vähemmän H:na 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.