Yöelämä

Till the morning light – Pikkujoulut Sotaventossa

Päivitys 03/2019: Sotaventon tilalla sijaitsee nykyisin Pacha-klubi.

Viime lauantaina tein oman elämäni historiaa: valvoin Barcelonan yössä niin pitkään, että otin vasta kello kuusi aamun ensimmäisen junan kotiin Sant Andreuhun. Täällähän yöelämä muutenkin tuppaa alkaa vasta puolenyön paikkeilla, eikä vielä silloinkaan ole myöhäistä “alotella”. Klubeille ei tosiaankaan kannata rynnätä oikeastaan ennen yhtä tai kahta ollenkaan, sillä ne huutavat tyhjyyttään vielä tuohonkin aikaan. Joten leikin nimi on tämä: jos menet kotiin yöksi, valvot kans aamuun asti.

Ja pitihän se kokea, sillä olimme liikkeellä isolla porukalla juhlistamassa niin Hannan synttäreitä, pikkujouluja kuin varmaan tämän vuoden viimeistä yhteistä bailureissuamme. Aloittelimme illan irlantilaisbaarin nurkkapöydässä mm. mojitoilla, sangrialla ja claralla. Ensimmäiset drinkit osoittautuivat tytöille hieman kalliimmiksi kuin yleensä olemme näissä kulmabaareissa tottuneet, sillä yleensä sen juoman saa n. 1,50–4 eurolla. (On hassua, että täällä heti, jos joku maksaa neljäkin euroa, se on ihan, että ai ai, kun on kallista. Tuommonen 1,50 tai 2 euroa kun on aika normaalihinta esimerkiksi kaljalle tai claralle.) Minä ja Ekaterina rohkenimme tiskille hetken päästä, ja kysyessämme paljonko mojito maksaa, tarjoilija ystävällisesti ilmoitti hinnan hinnastoon vilkaistuaan, mutta kelloa katsahdettuaan lisäsi vielä perään, että juomat saisi 5 minuutin päästä paria euroa halvemmalla, sillä yhdeltätoista alkaisi happy hour. Niin, siis Suomessahan just yhdeltätoista se varmaan loppuis!

irkkubaari, irlantilainen baarit, ulos, bilettäminen, bileet, juhlat, klubi, juomat, sangria, olut, tytöt, au pairit, suomalaiset, Barcelona

Mentiin kiltisti pöytään istumaan, ja hieman hitaasta palvelusta tuohtuneet tytöt jäivät suu ammolleen, kun kerroimme, että hinnat laskee muutamien minuuttien päästä. “Ai sikskö se oli niin hidas, kun koitti aikaa tappaa? Miks se ei meille sanonu mitää?” “Millä kielellä puhuitte?”, arvasin heti, missä jutun juoni voisi piillä. “No enkuks.” “Nii, me kysyttiin espanjaks…”

Siemailun ja Corryn salakuljetettujen sipsien napostelun jälkeen lähdimme jo suuntaamaan rannalla oleviin, kirjavan kuuluisiin klubeihin. Paikkahan on tietenkin Port Olimpic, joka on erityisesti turistien suosimaa aluetta, se on aivan merenrannassa, rantakadun varrella, hotellien ympäröimänä. Paikat ovat enimmän tai vähemmän toistensa kaltaisia mestoja, joissa soitetaan hittimusaa klubiversioiksi miksattuina ja pukeudutaan vähän parempiin vaatekappaleisiin kuin farkkuihin tai matalapohjaisiin. Harmi kyllä, samaiset tanssimestat ovat myös pitkäkyntisten ja helppojen neitojen metsästäjien unelmapaikka.

irkkubaari, irlantilainen baarit, ulos, bilettäminen, bileet, juhlat, klubi, juomat, sangria, drinkit, coctailit, olut, tytöt, au pairit, suomalaiset, Barcelona, yö

irkkubaari, irlantilainen baarit, ulos, bilettäminen, bileet, juhlat, klubi, juomat, sangria, drinkit, coctailit, olut, tytöt, au pairit, saksalaiset, Barcelona, El Raval, yö

Vieri viereen pystytetyt klubit houkuttelevat jokaista ohikulkijaansa flaierein, joiden tekstit huutavat ilmaisesta sisäänpääsystä, tai jakajat, jotka viettelevät mukaansa ilmaisilla juomilla. Juhlatunnelmissa olevia ihmisiä on kuitenkin helppo hieman vedättää, sillä on sanomattakin selvää, että jos lippulappusella pääsee ilmaiseksi klubille puoli kahteen mennessä, on turha toivoa, että yhden aikaan sinne enää puolessa tunnissa ehtisi: jonot ovat tuohon aikaa yöstä pisimmillään. Tytöt ovat suuressa etulyöntiasemassa etenkin verrattuna poikiin. Heidän asiakkuus on kuin suuri metsästys klubeille, sillä tyttöjen perässä yleensä tulevat usein myös maksavat enemmän tai vähemmän herrasmiehet. Ja mitä olisi bileet, jos suurin osa tanssilattialla sheikkaajista olisi miessukupuolen edustajia?

klubi, Barcelona, matkalla, menossa, tyttöporukka, tyttöjen ilta, Sotavento, Barcelonan rantaklubit, yöelämä, au pairit

Ehkä juuri tästä syystä, tai sitten niiden tuhansien mainoslehtisten ja käsiin painettujen logoleimojen ansiosta, meidät huikattiin jonon ohi. Törkeän oloiset portsarit kirosivat tyttöjen tonttulakin viimeisimpään maanrakoon (“näillä, ette pääse sitten sisään, ettenkä laita niitä päähän sisälläkään”) ja vihaisina kuiskivat kovaa korvaan, että diili päästä ilmaisena sisään sisältää myös juomien ostopakon (“you understood?!”). Maku meinasi mennä tällaisten aukojien takia jo alkumetreillä. Juomathan nimittäin maksavat maltaita näissä paikoissa. Päätimme kuitenkin juoda vesilasilliset (5 e, pikkupullo!) Ekaterinan kanssa, ja kun olin tilaamassa itselleni omaani, sanoin vain “para mí tambien”, ja vesipullon sijasta sainkin ulospääsykortin. Tarjoilija taisi katsoa meitä raukkoja siihen malliin, että heltyi antamaan yhdestä vesiostoksesta ulospääsykortit molemmille. Mikä helpotus!

Toinen ärsyttävä juttu monella klubilla, maksullisilla tai maksuttomilla on, narikkamaksut. Ne tavarat ja takit kun on jonnekin jätettävä, kyseinen säilytysmaksu on lähes aina pakollista kulua. Pahinta kuitenkin on, että joka ikisestä takista, takin puolikkaasta, laukusta tai neuletakista pulitat oman summan. Jos tyhmänä, et tajua laittaa huivia hihan sijasta taskuun, saatetaan sekin sieltä riuhtaista omaan henkariinsa roikkumaan. Ja kaikesta maksat sen 2 euroa per vaatekappale.

klubi, disko, tytöt, Sotavento, Barcelonan yöelämä, tanssiklubi, tanssipaikka, bileet, biletys, rantaklubit, rannalla, yökerho

tanssi, tanssimesta, klubi, disko, tytöt, Sotavento, Barcelonan yöelämä, tanssiklubi, tanssipaikka, bileet, biletys, rantaklubit, rannalla, yökerho

klubi, disko, tytöt, Sotavento, Barcelonan yöelämä, tanssiklubi, tanssipaikka, bileet, biletys, rantaklubit, rannalla, yökerho

Tanssilattiasta pelkäsin kuitenkin kaikista pahinta painajaista, mutta itse asiassa omalla käyttäytymisellään tunkeilijoihin pystyi taianomaisesti vaikuttamaan. Ensinnäkin, jos ei ole kiinnostunut tanssimaan näiden elvistelijöiden kanssa, on parempi ignorata heidät ihan täysin. Pelkkä hymy riittää saamaan heidät jo riikinkukkomaisiin soidinmenoihin. Tyttöporukalla on myös helppoa pelastaa aina se pulaan joutunut vetämällä hänet tyttöjen kesken tanssimaan, tai kiljumalla kaapparille, ettei hän ole kiinnostunut. Pahimmilta hyökkäyksiltä ei toki aina voi välttyä: eräs äijä tuli kaksi kertaa esittelemään itsensä kuin ei oltaisi koskaan ennen tavattukaan. Ihan samoilla sanoilla, ihan samoilla kysymyksillä. Yksi kouraisi, tönäisin vähän takaisin. Joku ryntää poskisuukkoa antamaan, väistin kirosanojen siivittämänä.

Mutta siis, kaikesta tästä kritiikistä huolimatta, ilta oli mahtava, ja olen niin onnellinen, että oon löytänyt täältä semmosia tyttökavereita, jotka haluavat tanssia–ja mielettömiä liikeratoja vetävätkin! Jalkoja liikuttava musiikki, iloinen juhlahumu ja tyttömäinen keimailu; ne kuuluvat onnistuneeseen iltaan. Kaiken lisäksi, minä ainakaan yksin viiden aikaan poistuessani en tarvinnut mitään ihme ulospääsykorttia: ovimiehet vain iloisesti hymyilivät heipat, kun poistuin paikalta. Ja niin, junassa piti muistaa laittaa herätyskello soimaan oman pysäkin kohdalle, kun nukahtelin joka pysäkin välissä huolestuttavaan malliin.

2 Comments

  • Jenni

    Joo siis semmonen kortti kuulemma tarvittiin, et pääsee pois, ja sen sai näppärästi tilaamalla tiskiltä jotain, mutta kaikkien juomien hinnat hipovat tietty taivaita. Minulta (ja kuulemma myöhemminkään ei kuulemma läheskään kaikilta) ei sitä kysytty, mutta kaiketi, jos sitä ei ole ja koitat ulos ilman päästä, saattanet joutua maksamaan hieman. Tällä ne kaiketi varmistaa, että paikalle ei tulla vain tanssimaan ja menosta nauttimaan, vaan myös rahaa tuhlaamaan.
    Oltiin Sotaventossa.

  • Anonyymi

    siis eikö sieltä pääse baarista tai noilta isoimmilta klubeilta pois ilman ulospääsykorttia? ja miten sen saaa?
    mikä oli muuten paikan nimi missä olitte Port Olimpicissa?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.