Muoti

Suora tukka, vihreät silmät

Itselläni on tullut seurattua tiheään tahtiin Espanjan muotilehtien sivuille painettuja juttuja täällä oloaikanani, sillä niiden selailu on tarpeeksi kevyttä puuhaa, kun lapset leikkivät kiltisti keskenään, mutta heitä pitää olla kuitenkin vahtimassa. Lukukertojen jälkeen suruitta suotta uskallan myös ottaa sakset kauniiseen käteen ja napsia kuvia kollaaseihin–yksi rentouttavimmista aktiviteeteistä ikinä.

Tiuha selailu on myös saanut minut huomaamaan muutamia seikkoja. Vaikka lehtien perusidea ja formaatit ovat lähes identtisiä ja kansainvälisiä versioita toistava, lehdet ovat aina sovitettu juuri kyseiseen maahan.

Ensinnäkin silmiin pisti mm. artikkeli, jossa esiintyyi suhteellisen ohuilla ja sähköisillä, mutta suorilla hiuksilla hullaannuttava tyttö. Otsikko huutaa “Haluan suoraa!”, ja itse jutussa keskitytään kokeilemaan ja vertailemaan eri tuotteita suorien hiuksien haalimiseen. Minulle oli jotenkin hassua, sillä aika pohjoismaalaisilta hiuksilta näyttävä tukkapehko voisi olla monelle suomalaiselle se perinteikäs ilme, josta haluttaisiin päästä eroon, vaikka sitten millä kihartimilla ja fööneillä.

Pientä tilastollista laselmointia harrastettuani totesin, että varmaan lähes 2/3 muotilehtien meikki-, vaate-, hius- ja muissa kuvissa esiintyvällä mallilla on siniset tai vihreät silmät–joko luonnostaan tai sitten piilolinssien tai muokkausohjelmien avulla. Kauniiltahan toki sinisilmäneidot näyttävät, mutta erikoiseksi tämän tekee se, että jos paikallisilla näkee muun väriset kuin ruskeat silmät, se on ihan että wau. Itsekin olen huomannut, että täällä nappisilmien valtakunnassa kiinnitän nykyisin huomiota niihin kristallisilmäisiin, ja ne näyttävät oikeasti todella kauniilta ja erityisiltä, kun kaikilla muilla on “vain sellaiset tylsät tummat. Näistä kuitenkin huomaa hyvin, miten nykymaailma ammentaa vahvasti tuota ajatusta siitä, kuinka aina haluttaisiin jollakin saralla pyrkiä johonkin, mitä ei olla. Toisaalta eihän tässä elämässä mitään muutosta tulisi, jos ei pyrittäisi mihinkään, mutta onkohan se niin kovin tärkeää silmien värin osalta?

espanjalainen lehti, mainos, kasvot, kaksi tyttöä, vihreät silmät, suorat hiukset
Niin kuin varmasti ympäri maailmaa, täälläkin on meneillään tämä “Syö terveellisesti, liiku tarpeeksi”- buumi. Lehtien loppupuolelle sijoitetut ruokavinkit on kuitenkin sovitettu paikallisten elämäntapaan niin ruoka-aikojen kuin ruokalajienkin puolesta. Terveelliseen espanjalaiseen ruokavalioon kuuluu juustoa ja oliiviöljyä, tonnikalaa ja papuja.

Valitettavasti täällä on ehkä jopa suomalaisia aikakausilehtiä selkeämpää se, mistä toimitus tulonsa saa: lehdet ovat kuin paksuja mainosluetteloita, joiden artikkelit on maksettu mainostamaan tuotteita ja vaatteita, yrityksiä ja palveluita. Lukemista näissä hömpissä on tuskin lainkaan, ja se mitä on, onkin sitten tuotteiden ylistämistä. Julkkishaastettelut ovat lähinnä kauneusvinkkien kyselyä, joiden vastaukset ovat ennalta-arvattavissa: “nukun hyvin, juon paljon vettä, ja sitten käytän sitä sun tätä voidetta (tuotteen nimi mainitaan perinpohjin, hyvä, ettei koko tuoteselostetta), koska se saa minut tuntemaan oloni kauniiksi”.

Mutta miksi ihmeessä luen sitten näitä? Ehkä siksi, että olen tyttö, ja tytöt rakastavat tällaisia tyttömäisiä juttuja. Ehkä siksi, että kaikki näkemäni saa sen vietin heräämään sisälläni, joka sanoo, että voisin olla jotain, voisin kehittyä vielä tästä, voisin elää tietynlaista elämää. Todellisuudessa nuo kuvat ja jututhan huokuvat tietynlaista elämäntapaa, ja niiden myyntivaltti onkin minun tunteet, joita saan niitä katsoessani: “Oi kun minun elämä olisi tuollaista, minä haluan pyrkiä lähemmäs tuota, haluisin olla tuo, voisin olla tuo… ” Jutut antavat ikään kuin mahdollisuuksia minulle valita, kannustavat minua uskomaan, että voin olla lähes mitä vain, mutta loppujen lopuksi kaikki, mitä minun kuuluu tehdä on syödä hyvin, liikkua, meikata kalliilla meikeillä, matkustella ja ostaa merkkivaatteita.

En toki voi olla sitä kaikkea tai tehdä tuota kaikkea. Voin kuitenkin pyrkiä siihen, vaikka sitten vähän halvemmalla ja kehnommalla “alemman luokan” menestyksellä. Mutta sitä vaan aina jään miettimään, että jos tiedostan kaiken tämän, miksi haluaisin sinne jonnekin pyrkiä? Siksi koska joku syöttääminulle tätä ajatusta, ja minä syön kuvitellen, että se maistuu hyvältä? Voisiko olla hyvä nyt ja tässä, ilman uusia kenkiä, ilman menevää meikkiä? Onhan minulla esimerkiksi tylsät suorat hiukset ja tylsät vaaleat silmät.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.