Lähikaupungit

Sitges-synttärit

Jos biitsielämän ihanuudet, kuten “cervesa, agua, beer”-kauppaajat, flirttimielellä liikkeellä olevat tai taskuvarkaat eivät kiinnosta, on parempi lähteä merta edemmäksi kalaan: ainakin kauemmaksi kuin siihen Barcelonetan ensimmäiselle hiekkakasalle, johon pyyhkeesi voit levittää. Rauhallisempaa kesänautintoa kaivatessa suosittelen suuntaamaan joko samaista rantaa pitkälle pitkälle aina Forumille asti (jos ajatuksenasi ei ole hikilenkki, suosittelen ottamaan metron tai bussin), jonka varrella rannan nimikin ehtii jo vaihtua useaan otteeseen. Toinen vaihtoehto on lähteä samaista rantaviivaa myöten pohjoiseen tai etelään lähikaupunkeihin, joissa yleisesti ottaen meininki on hieman eri. Minä suuntasin synttärisunnuntainani puolen tunnin junamatkan päähän Sitgesiin tapaamaan kesäaupairia, Elliä.

Sää ja tunnelma oli mitä mainioin rannalla pötköttelyyn, vaikka ei Sitgesissäkään turisteilta pakoon toki pääse. Sitges on mielestäni aivan toisen tyyppinen paikka Barcelonaan verrattuna, sillä sitä koristaa rantakojut, joiden laajat aurinkorasvahyllyt notkuvat eri asteisia rasvakertoimia, monet jätskibaarit ja hampurilaispaikat, joista saa pikaista helpotusta vatsan kurnimiseen ja useat vaate- ja kenkäliikkeet, joista usean tyyli on suunnitelu juuri niin rantamaisiin oloihin kuin Sitges vain on. Pikkukylämäinen tunnelma on kuitenkin taattu vanhojen rakennusten ja äärettömän kapeiden kujien lomassa. Rannikon tyypilliset valkeat rakennukset ovat kuin etelä-Espanjasta tai Marokosta: näitä ei Barcelonassa näekään.

Aterioimme herkulliset hampurilaisateriat ihan kunnon ravintolassa (ei Mäkkärissä siis), ja suuntasimme upottamaan varpaamme hiekkaan useaksi tunniksi aina siihen asti, kun aurinko alkoi laskemaan. Myöhemmin pyörähdimme kävelykierroksen tärkeimpien rakennusten ja katujen äärellä, mistä jatkoimme makeanhimoissamme jäätelöille: supersuurille jäätelöannoksille! En muista, millon viimeksi olisin oikein annoksen saanut nenäni eteen, mutta tämä kelpasi mainiosti synttärikakun sijaan. En ihan viimeiseen haukkaukseen jaksanut koko settiä itseeni ahtaa, mutta niin paljon, että tarpeeksi hyvä mieli jäi.

Oli mahtavaa nähdä Sitges näin päivänvalossa, ja ns. normaaleissa oloissa, sillä viimeksi olin siellä karnevaalien aikaan. Tälläkin kertaa meneillään oli jonkinlainen homotapahtuma, sillä Sitges on tunnettu vapaasta ja suvaitsevasta ilmapiiristään, ja sinne kokoontuvatkin monet tämän seksuaalisen suuntautumisen omaavat ja sitä tukevat henkilöt.

Sitgesiin on helppo päästä Barcelonan juna-asemilta (Passeig de Gracialta tai Santsista) noin kymmenen minuutin välein menevillä Renfe-junilla. ). Santsin juna-asemalla (josta siis lähtee niin lähi- kuin kaukoliikennekin, junat sekä linja-autot) oli aikamoinen meininki, kun useat lippuautomaatit eivät hyväksyneetkään kortteja, ja käteisenkin kohdalla moni laite alkoi olemaan nirso, sillä kahiseva kun ei tuntunut kelpaavan. Palloilin puolisen tuntia jonottaen automaateilla, kunnes tyydyin kiltisti asiakastiskijonon hännille. Vauhti ei päätä huomannut, kuin ei myöskään työntekijöiden ripeys, joten ihan niin aikaiseen en perille Sitgesiin päässyt kuin olisin toivonut, mutta pääsimpä kuitenkin: yhdessä satojen muiden paikallisten sunnuntailomalaisten sekä heidän aurinkotuoliensa, kylmäkassiensa, aurinkovarjojensa ja äänekkäiden keskustelujen kanssa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.