Girls-tv-sarja, Barcelona-kohtaus
Arki,  Ruoka

Myöhästely ja myöhään syönti

Tämä kohtaus uudesta lemppariseurattavastani, Girls-sarjasta (joitakin jaksoja voi katsoa Yle Areenasta), osui niin naulan kantaan, ettei todellista! Nauroin itsekseni heitolle siitä, kuinka illalliskutsuislle ei sovi ilmaantua ihan milloin itselleen vaan mahtaa sopia, ja tarkoituksena ei ole syödä eteläeurooppalaiseen kellonaikaan vasta puolenyön paikkeilla. Nämä kaksi, kun ovat aika tyypillisiä Barcelonassakin; myöhästely sekä myöhään illallistaminen.

Aloitetaan vaikka sillä synneistä suuremmalla: myöhästymisellä. Se tuntuu olevan synnistä huolimatta perinormaali ominaisuus paikallisissa ihmisissä. Juttuhan menee niin, että jos olet sopinut tapaamisen kello kymmeneksi Plaça Catalunyan cafe Zurichin edessä (kaikki tapaavat siellä!), voit olla varma, että kellon lyödessä kymmenen paikalla ei ole vielä kukaan. Miksipä siis vaivautuisit itsekään sopimallanne kellonajalla, kun ei kukaan muukaan? Kuuliaiset tulevat pari viisi minuuttia sovitusta ajasta, ja heitä ei voi edes kutsua myöhästelijöiksi. Toista maata ovat he, joilla kestää puolesta tunnista useampaan tuntiin ennen kuin saapuvat paikalle. Toisinaan syyksi myöhästymiselle ei tarvita mitään viemärin leviämisen tai koiran ulkoiluttamisen kaltaista, vaan ihan perus “en ehtinyt aikasemmin” riittää. Yleensä näitä lurjuksia ei viitsitä edes odottaa puolta tuntia pidempään, vaan tarina menee niin, että laitetaan tekstaria “me mennään jo edeltä” ja sitten alkaakin illan show numero 2, joka on väliaikatietojen tiedottaminen puolin jos toisin siitä, milloin myöhästelijä on mahdollisesti lähestymässä (lue: pesemässä vielä kotona hampaitaan) ja missä kulmakuppilassa muu porukka jo iltaansa viettelee. Onkin siis ihan hyvä olla kauaskatseinen ja valita tapaamisajaksi hieman aikaisempi aika kuin kuvittelisi riittäväksi.

Hassua kyllä, tämä suuripiirteisyys kellonajoissa näkyy myös monessa muussakin asiassa kuin vain kavereden tapaamisessa: yliopistolla tunnit harvemmin alkoivat juuri silloin kuin pitikin, juhliin on noloa mennä juuri kutsussa mainittuna hetkenä, koska olet varmasti ainoa, ja ravintolaan et voi mennä syömään kiireessä, sillä tarjoilijat eivät kiirehdi laskun tuonnin kanssa. Erilainen aikakäsitys näkyy myös selkeästi siinä ajatuksessa, että ylimääräiset kymmenen minuuttia tuntuvat ikuisuudelta. Bussin tai junan odottaminen yli viisitoista minuuttia on ihan kamalaa , ja koskaan ei voi lähteä ajoissa seuraavaan paikkaan, vaan on pyrittävä lähtemään juuri niin hyvin viimetipassa, ettei hukka-aikaa jää (ja jolloin yleensä huomaakin jo olevansa myöhässä). Kun kaikki muutkin ja koko yhteiskunta ajattelee samalla tavalla kellon viisareiden osoittamista merkityksistä, tuloksena on joukko myöhästelijöitä, näin suomalaisen mittakaavan mukaan. Itsellä oli kova paikka ymmärtää Barcelona-vuosien jälkeen taas Suomessa, että jos linja-autoaikataulussa lukee, että bussi ohittaa tietyn pysäkin noin 28 minuuttia yli tasatunnin, bussi myös ohittaa sen 28 minuuttia yli, tai jopa hieman aikaisemmin. Myös kymmenen minuutin luppoaika tuntuu luksukselta, joka täytyisi täyttää jollakin tekemisellä, sillä kymmenen minuuttiahan on pitkä aika, jolloin ehtii tehdä vielä vaikka mitä. Ja sitten, kun aloitan jonkun asian, olenkin jo kiireessä ja myöhässä siitä alkuperäisestä, sillä käytännössä tämä kymmenen minuuttia osoittautuukin suhteellisen lyhyeksi ajaksi.

Se toinen “synti”, jota eteläeurooppalaiseen tapaan harrastetaan myös Barcelonassa, on myöhään illallistaminen. Arkena ja talvella se voi tapahtua jo kahdeksan tai yhdeksänkin aikaan, mutta erityisesti viikonloppuisin ja kesällä aikataulut heittävät kuperkeikkaa, ja illallinen nautitaan hitaasti ja hartaasti vasta kello kymmenestä eteenpäin. Ei ole kummajainen nähdä ihmisiä vielä annoksensa parissa puolenyön aikaan. Hassua kyllä, vaikka usein myös Espanjassa terveysintoilijat toitottavat kevyen iltaruoan nimeen, mielestäni illallinen on suhteellisen täyspainoinen ateria, ei siis mikään iltapala. Myöhäinen illallistaminen myöhästyttää sitten kaikkia muita ilta- tai yöaktiviteetteja entisestään: baareihin mennään puolenyön aikaan, klubeilla ei ole ketään tai ne avataankin vasta yhden tai kahden aikaan yöllä. Nukkumaanmeno ei onnistuisi edes arkena yhdeksän aikaan (mitä olen joskus Suomessa harrastanut), sillä maha kaipaa vielä päivän viimeistä ateriaa.

Näiden huomioiden jälkeen Girls-sarjan kohtaus tuntui niin todelliselta ja napsahti juuri oikeaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.