Arki,  Käytännön vinkkejä Barcelonaan

Selviytymisopas katalaanikulttuuriin

Löysin mielenkiintoisen ohjekirjasen, jonka sain vaihto-opiskeluvuoteni alkajaisiksi. Se on “selviytymisopas” katalaanikulttuuriin ja samalla integroitumiseen pyrkivä opastus, jonka on tuottanut Universitat Autònoma de Barcelonan Kielipalvelut (Servei de Llengües). Kirjanen on myös yhteistyökäytössä ja jaossa ainakin uusille vaihto-opiskelijoille muissakin paikallisissa yliopistoissa.

Teksti on espanjaksi, mutta siinä esitellään myös tyypillisiä katalaanifraaseja sekä vertaillaan eroavaisuuksia katalaanien ja espanjalaisten sekä katalaanien ja muiden maiden välillä. Jutut ovat mielenkiintoisia ja hauskasti, pilke silmäkulmassa kirjoitettuja, mutta myös hyvin läheltä totuutta liippaavia.

“Espanjalaisten ajatellaan olevan ilmeikkäitä, avoimia ja tuttavallisia. Näin onkin joissakin tapauksissa, mutta Kataloniassa yleisesti ottaen voi vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat hieman kylmempiä ja varautuneempia sosiaalisten suhteiden alkuvaiheessa.”

Katalaaneja on pidetty, ja toisinaan he pitävät myös itse itseään, muuta Espanjaa keskieurooppalaisempina. He eivät ole ehkä niin kovin isoäänisiä, kaiken tilan haltuunsa ottavia, räiskyviä persoonia, vaan rauhallisempia (jopa tylsempiä, kuten teksti huomauttaa) sekä tahdikkaampia kuin etelästä tulevat espanjoolit.

“Kova-äänisen keskustelun lisäksi on tavallista, että samassa keskustelussa puhutaan monesta eri aiheesta yhtä aikaa.”

Tämä on niin totta! Aluksi olin täysin hämilläni siitä, että yksi puheenaihe vaihtui alta aikayksikön toiseksi, enkä hitaana suomalaisena ehtinyt sanoa tarkoin harkittua mielipidettäni tai kommenttiani asiasta. Juuri kun olin  valmistanut päässäni sopivan lauseen tai tiesin, kuinka ilmaista itseäni, oli koko aihe jo kuopattu, eikä kyseiseen keskusteluun viitsinyt enää lisätä sanottavaansa, sillä uuden aiheen kontekstissa se olisi kuulostanut kovin absurdilta. Nykyisin olen jo jokseenkin tottunut vauhdikkaasti vaihtuviin puheenaiheisiin ja moniin samanaikaisiin keskusteluihin samassa pöydässä istuvien kesken. On vain oltava rohkea, sanottava sanottavansa ja kuunneltava, mikä pöytäseurueen aiheista kiinnostaa eniten ja osallistua sitten siihen.

“Entäs mitä sinä tuot mukanasi?
Älkää ihmetelkö, jos joku kerta teidät kutsutaan illastamaan ja pyydetään tuomaan jotain syömistä. Tämä on todella tyypillinen tapa nuorten keskuudessa, erityisesti jos kyseessä on suurilukuinen joukko ja käytettävissä on vain vähän aikaa ja rahaa.”

Nyyttärikestit taitavat olla tuttuja Suomessakin, mutta espanjalaiset tuntuvat järjestävän moisia tuon tuosta. “Syödään iltaruokaa yhdessä” tarkoittaa usein juurikin sitä, että kaikki tuovat jotain naposteltavaa ja helppoa ruokaa muiden kanssasyöjien kesken jaettavaksi. Tarjolla on lähes poikkeuksetta ainakin espanjalaista munakasta (tortilla española), oliiveja, sipsejä ja pizzaa. Ehkä myös salaattia, makkaralajitelma, juustoja, suolaista piirakkaa (empanada) tai kenties suolaisia keksejä pateiden tai maksapasteijan kera. Jos Suomessa illalliskyläilylle valitaan päälle jotain perinteisiä päivävaatteita hieman parempaa, Espanjassa, etenkin kavereiden kesken, koti-illalliset ovat aika rentoja hetkiä (ellei sitten olla lähdössä myöhemmin ulos juhlimaan). Illalliset ovat espanjalaisille  niin tavanomaisia, ettei niitä kannata ottaa kovin vakavasti. Oppaassakin huomautetaan, kuinka jossakin päin maailmaa moinen illalliskutsu voi kuulostaa jo suuremman luokan kosiskelulta, mutta Espanjassa tämä on vain tyypillinen tapa kutsua mukaan vaihtamaan kuulumisia kavereiden kesken (jopa pojat viettävät keskenään näitä yhteisiä ruokailtoja!). Rennosti mukaan vaan!

One Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.