Muu Espanja

Roadtrip Barcelona-Baskimaa osa 2: Zarautz & Getaria

Roadtripimme ensimmäiseksi yöpaikaksi olimme varanneet San Sebastianin vieressä sijaitsevasta Zarautzista. Tämä majoituspaikka osottautui aarteeksi, vaikka se olikin hintavin kaikista matkamme yöpaikoista (25 euroa yöltä/henkilö). Se ei kuitenkaan haitannut, sillä pieni maalaistalomainen perhehotelli sijaitsi aivan Zarautzin rantojen ja keskustan vieressä sijaitsevalla kukkulalla, josta avautuivat upeat meri- ja rantamaisemat. Majoitusvaihtoehto kantaa nimeä agriturismi-majoitus, sillä luonnon läheisyydessä sijaitseva bed&breakfast-paikka tarjosi mahdollisuuden mm. kasvimaan antimien vapaaseen käyttöön. Ystävällinen nainen otti meidät vastaan vieraanvaraisesti ja äitimäisen lämpimästi, esitteli talon ja tarjosi meille vinkkejä lähialueiden ravintoloista ja vierailun arvoisista paikoista. Käytössämme oli myös hotellin asukkaiden keittiö, jossa saatoimme kokkailla omat sapuskamme ja säästimme näin hieman ruokakustannuksissa. Kätevää! Nainen tarjosi meille merinäköalalla varustetun pienen, mutta siistin huoneen; hän kertoi, että aina nähdessään näin suloisen parin antaa kyseisen maisemallisen huoneen juuri meidänlaisillemme vieraille! 😉

Kuuden aikaan illalla saavuttuamme olimme matkasta ja autossa istumisesta väsyneitä, mutta lähdimme silti vielä katsastamaan Zarautzin ranta-alueen. Zarautz on pieni rantakaupunki, joka on erityisesti surffaajien suosiossa. Zarautzin ranta ei kannakaan Barcelonan tavoin äärettömän kauas, mutta se jatkuu seuraaviin pieniin kyliin. Tunnelma pikkukaupungissa oli mielettömän rento; nauroimme kuinka kaikki näyttivät ihan surffareilta rennon pukeutumisensa puolesta. Muutenkin oli rauhoittavaa kävellä rantakatua ja kaupungin kujia ilman pelkoa taskuvarkaista ja katukaupustelijoista, joihin Barcelonassa on joutunut tottua vähän liiankin kanssa. Rantakadun baarien ja kahviloiden hinnatkaan eivät hivutelleet taivaita; menu del día rannan läheisyydessä saattoi saada 8 eurolla, ja jäätelöpallon (supersuuren!) maksoi vaivaiset 1,70 euroa – taivas!

Zarautzissa ei kuitenkaan rannan ja muutaman hassun pikkukujan (sekä kuumien surffareiden!) lisäksi ole kovinkaan paljon näkemistä. Lisäksi supermarketin löytäminen osoittautui olevan tuskan ja hien takana – olimme jo menettää toivomme iltaruoan kokkailuista hotellin yhteiskeittiössä kunnes vihdoin eteemme osui Carrefour. Näissä ranta- ja lomakaupungeissa on se hassu puoli, että ne ovat monesti kovin samalla tavalla suunniteltuja ja järjestäytyneitä. Katukuvasta voi löytää miljoona smoothie-, lettu- ja jäätelöpaikkaa, mutta kunnon ruokakaupat ovat yleensä keskusta-alueen ulkopuolella valtateiden varressa.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä rantakävelylle. Lenkkareita jalkaan laittaessamme emme kuitenkaan arvanneet, että tulisimme astelemaan niinkin monta kilometriä päivän aikana. Zarautzin rantaviivaa jatkuu niemiä ja lahtia pitkin seuraavaan rantakaupunkiin, Getariaan. Kävelykatu rannikkoa pitkin on kaunis, erittäin kätevä ja suosittu reitti niin lenkkeilijöiden kuin iltapäiväkävelijöidenkin keskuudessa. Vaikka kaupungit näyttävätkin sijaitsevan lähekkäin ja ne ovat nähtävissä vastarannoille asti, matkaa kaupungista toiseen saa kuitenkin taittaa kävellen noin 45 minuutin verran, sillä mutkittelevat lahdet ja niemet saavat matkasta linnuntietä pidemmän.

Yllätykseksemme Getaria oli Zarautzia huomattavasti pienempi ja rauhallisempi paikka. Suurin osa turistimajoituksistakin näytti olevan lähinnä Zarautzin puolella. Rantakin ammotti tyhjyyttään, tosin olimme liikenteessä keskellä viikkoa kesäkuussa, jolloin espanjalaiset ovat edelleen töissä ja kouluissa, eikä turstikausi ole varsinisesti vielä alkanut. Lounasaikaan ravintolavaihtoehtoja löytyi kuitenkin tästäkin pikkukaupungista monen monta. Erityisesti merenelävät ovat näiden rantakylien parhaimpia antimia. Ruokapaikaksi valitsimme menu del día -paikan, ravintola Politenan, pienen pienellä keskustan kujalla.

Kylän keskustassa sijaitsee linnoitusrakennus, jonka katolta pääsee katselemaan näkymiä merelle sekä kaupungin yli. Kylään on rakennettu myös hissiportaat, jotka vievät ylemmäs vuorenrinteelle (loma-)asuntoalueelle, jonka huipulta maisemat ovat näyttäviä. Lähellä on myös El Monte San Antón -kukkula, joka oli vielä 1400-luvulle asti saari. Saari yhdistettiin kuitenkin niemen kärkeen kaupungin toimesta. Tämä luonnonpuisto tunnetaan myös Getarian hiirenä (Ratón de Getaria). Olisimme mielellämme kivunneet kukkulalle, mutta lounaan jälkeiset täydet massumme eivät oikein innostuneet ajatuksesta. Lisäksi meillä oli vielä koko rantaviiva tarvottavana Zarautziin asti, joten jättää tämän kohteen välistä ja ihastella paikkaa vain kauempaa.

Zarautzissa päätimme jäädä vielä hetkeksi nauttimaan rantaelämästä hietikolle ennen hotellille paluuta. Se saattoi kuitenkin koitua takareisiemme kohtaloksi, sillä illasta jalkamme punottivat auringossa vietetyn kävelyretkemme jälkeen. Merenrannan lempeässä tuulessa ei polttava aurinkokaan tunnu kovin voimakkaalta, ja vaikutuksen huomaa vasta myöhemmin. Onneksi muu kroppa oli kuitenkin valettu sen verran hyvin aurinkorasvalla, ettemme onnistuneet saamaan aikaan sen pahempaa harmia.

Yön lähestyessä istuskelimme hotellin vieressä sijaitsevalla näköalapaikan penkillä pinkin sävyjen saatelemaa laskevaa aurinkoa katsellen. Auringonlaskun jälkeen oli kuitenkin aika käydä hakemassa pitkähihainen päälle, sillä lempeä merituuli oli kuitenkin kylmä, eikä 17 yöastetta tuntunut enää kovin lämpimältä.

Ennen nukkumaan menoa tilasimme hotellin vieressä sijaitsevassa ravintolabaarissa siiderit. Siideri on tyypillinen Pohjois-Espanjan juoma, ja erityisesti Asturias ja Baskimaa ovat tunnettuja siidereistään. Tarjoilija esitteli valikoimaansa ja olin innokas maistelemaan paikallista, aitoa ja kotitekoista siideriä. Tiesin jo entuudestaan, että espanjalaisten käsitys siidereistä poikkeaa huomattavasti suomalaisille tutuista Up-siidereistä, joiden iloisen väriset pakkaukset, herkulliset pullot ja hauskat mainokset muistuttavat espanjalaisiin siidereihin verrattuna lähinnä mehujuomia. Espanjassa siiderit ovat “maalaisjuomia” ja niiden kyljessä iloisesti hymyilevä Elovena-tyylinen tyttö on vain aidon siiderin merkki. Haluaisin niin sydämeni pohjasta todeta, että “tulipa maisteltua parasta siideriä ikinä”, mutta pakko myöntää, että juoma oli aika karmivaa omille makuhermoilleni. Olen ehkä mansikoin mustikoin lellitty Suomi-neito, jonka siiderit ovat överimakeita tehdastuotteita, mutta eteeni tuotu lasillinen tätä Baskimaan ylpeyttä oli kyllä sen verran kitkerää, vahvaa, hapanta ja kuivaa, etten tiennyt miten olisin suuni laittanut. Sivumakuna olin jopa maistavinani lähinnä vuohenjuuston, joten makuelämys ei ollut aivan parhaimmasta päästä. Ehkä annan vielä joku kerta jollekin toiselle siiderimerkille mahdollisuuden parantaa mielikuvaani baskimaalaisesta perinnejuomasta, mutta ensikokemukseni Zarautzissa olivat kyllä hurjat. Onneksi tilannetta paikkasi juomiemme seuraksi tuotu pintxos-annos: leipää espanjalaisella munakkaalla. Olimme ihan unohtaneet, että muualla Espanjassa juomien kyytipojaksi tarjotaan näitä napostelupaloja automaattisesti, eikä niistä veloteta juomia enempää. Miksei muka Kataloniassa voisi olla tämä sama käytäntö?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.