Kirjat

Enkelipeli – Kirjailijan mysteerinen elämä Barcelonassa

Ostin tämän Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli-kirjan siskolleni lahjaksi, koska olin lukenut Ruiz Zafónin ensimmäisen menestysromaanin Tuulen varjon ja ihastunut siihen. En ollut täysin varma, oliko siskoni ennättänyt lukemaan tuon ensimmäisen teoksen kehujeni saattelemana, joten päätin pelata varman päälle ja ostaa hänelle tämän samaisen sarjan toisen teoksen. Koska sisko ei kuitenkaan ollut ehtinyt kajota millään tavalla Ruiz Zafónin tuotantoon, päätin lainata Enkelipeliä, sillä sisko kertoi haluavansa lukea ensin Tuulen varjon. Samalla sain itsekin tutustua tähän teokseen ja palata takaisin Barcelonan mystisille kaduille.

Enkelipelistä voi tuskin kirjoittaa arvostelua mainitsematta kliseisin sanakääntein sen olevan Ruiz Zafónin huippusuosituksi nousseen Tuulen varjon kaima. Enkelipelissä onkin paljon samoja elementtejä kuin Tuulen Varjossa, niihin on saatu luotua samanlainen mystinen ja usvainen tunnelma – tyypillistä Ruiz Zafónia, joku sanoisi. Teosten tarinat sekä niiden henkilöt kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Silti kirjat voi lukea missä järjestyksessä hyvänsä ja ne ovat ymmärrettäviä kokonaisuuksia sellaisinaan.

Enkelipeli vie lukijansa 1900-luvun alun Barcelonan hämärille kaduille, salaperäisiin rakennuksiin ja mysteerisiin naapurustoihin nuoren kirjailijan elämänkäänteitä seuraten. Elämä kolhii kirjan mukana mieheksi kasvavaa David Martínia, välillä jopa niin paljon, että lukijaakin ahdistaa, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Juonenkäänteitä osaa jo melkeinpä odottaa: jos ei varsinaisesti sitä, mitä tulee tapahtuvan, mutta ainakin sen, että jotain menee kuitenkin pahasti pieleen. Kirja luo Barcelonasta karulla tavalla kaunista ja salaperäistä kuvaa, mitä lukiessa tekisi heti mieli lähteä vaeltelemaan El Ravalin pienille kujille ja astua karuihin kerrostaloihin tai hiippailla Sarriàn katuja yömyöhällä. Tosin välillä en ollut tunnistaa sitä Barcelonaa, joka teoksessa kuvataan: Enkelipelin Barcelonassa näyttäisi satavan harvase päivä ja pilvet kerääntyvät aina mustina harsoina taivaalle.

Ruiz Zafón on mahtava tunnelmanluoja, yksityiskohtaisen tarkkasilmäinen piirtelijä, jonka sanankäänteet ja ilmaisutavat maalaavat tarinan hetket ja niiden tunnelmat lukijalle kuin elävinä kuvina kirjojen sivuilla. Itse asiassa pystyin kuvittelemaan monessakin kohdassa kertomuksen kohtaukset selkeästi valkokankaalle ja näin sieluni silmin elokuvallisen toteutuksen Enkelipelistä – siitäkin huolimatta vaikka Ruiz Zafón onkin kieltänyt jyrkästi teoksistaan elokuvaversionnin. Ehkä Ruiz Zafónin taitavasti kirjalliseen muotoon saatetut kohtaukset ovat saaneet kuitenkin vaikutteita, tietoisesti tai tiedostamattaan, myös elokuvien maailmasta. Sekä Tuulen varjo että Enkelipeli ovat samalla eräänlaisia kirjallisuuden ylistyslauluja, jotka koittavat herättää lukijansa huomaamaan kirjallisuuden taian.

Itse tarina kirjailijapojasta, hänen rakastumisista, yrityksistä löytää kirjoittajan hommia jos minkäkin moisten työnantajien leivissä ja sotkeutumisesta monimutkaiseen rikosten vyyhtiin on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Lukija toivoo löytävänsä johtolankoja matkan varrelta ja pääsevänsä avaamaan tuota salaperäistä ja moniulotteista mysteeriä, jonka perässä on välillä vaikea pysyä. Viimeistään irrationaaliset tapahtumakulut sekä mielen ja todellisen maailman rajamailla huojuva kerronta saavat lukijan ulalle. Henkilökohtaisesti pidän tarinoista, kirjoista ja elokuvista, joiden loppuratkaisu jää avoimeksi tai jonka juoni pakottaa lukijan tai katselijan pohtimaan tapahtumien kulkuja ja merkityksiä syvällisemmin. Toisaalta liian tyhjäksi jäävä taulu ilman riittävää määrää ohjaavia vihjeitä saa turhautumaan, kuten Enkelipelissä tuppasi käymään. Ehkä toinen lukukerta voisi auttaa ymmärtämään teosta paremmin, mutta tällä hetkellä fiilikset ovat hämmentyneet: kirja kannatteli lukijaansa hyvin mukanaan vielä yli puolen välin, ja kertomus rakentui houkuttelevasti ja ovelasti. Ajattelin, että tästä kehkeytyy vielä jotain mahtavaa. Loppussa olisi mielestäni ollut kuitenkin parantamisen varaa. Erityisesti lopussa lisääntynyt ja hurjaksi menevä väkivalta alkoi etomaan minua, sillä en odottanut niin hurjaa tekstiä Ruiz Zafónilta. Tässä myös huomaa, että pikkutarkasta ja aidontuntuisesta kuvauksesta voi olla toisinaan haittaakin: esimerkiksi leikkauskohtaus oli niin kammottavan todellisen tuntuista lukemista, että jouduin hyppäämään useampiakin verisiä lauseita yli.

Enkelipelin henkilökuvat ovat vahvoja, toisinaan hieman stereotyyppisiäkin, mutta ehkä juuri siksi lukijalle tutunoloisia ja mielenkiintoisiksi muodostuvia tyyppejä. On kuitenkin hassua, että 1900-luvun Barcelonassa näyttää kaikilla olleen samanlainen sarkastinen keskustelutyyli, jota lähes kaikki Enkelipelin hahmot käyttävät keskusteluissaan. Piikittelyjä, ironista huumoria ja ovelin kiertoilmauksin ilmaistuja heittoja: näistä on Ruiz Zafónin hahmojen keskustelut tehty.

Itse kiinnitin huomiota myös ihan höperöihin, mutta välillä niin ärsyttäviin asioihin. Sen lisäksi, että Barcelonassa näyttäisi olevan suunnattoman paljon enemmän sadepäiviä kuin niitä auringonpaisteisia, myös talojen ovet jätetään nähtävästi tyypillisesti lähes poikkeuksetta auki. Aina, kun David on menossa vierailemaan jonkun luo ja hänellä on rystyset valmiina koputtamassa oveen, hän huomaakin, että ovi on raollaan. Tämä Martínin poika on myös ihme heppu, sillä seikkailujensa lomassa hänellä ei näytä olevan koskaan nälkä. Aina, kun joku olisi valmiina tarjoamaan tyypille lounasta tai illallista, hän vain pöyrittelee lusikkaa haluttomana kädessään tai syö maistamatta, miltä kyseinen sapuska edes maistuu!

Jos juonen hämäryydestä tai näistä pienistä, hassuista seikoista ei jaksa piitata liikaa, kirja on kuitenkin upea nautinto, johon jää koukkuun, sillä jokaisen kappaleen loppuun päästyään toivoo saavansa seuraavassa lisää vihjeitä ja jatkoa tarinalle. Luulen kuitenkin, että vaikka Ruiz Zafónin kirjailijantaidoista ei ole epäilystäkään, puolet kirjan taiasta on vain sitä taikaa, jonka sen kulisseina toimiva Barcelona saa aikaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.