Universitat de Barcelona, historiallinen rakennus, Barcelonan yliopisto
Opiskelu,  Rakennukset

Barcelonan yliopiston historiallisen rakennuksen lumo

Jos joskus matkustatte muissa maissa, käykääpä kurkkaamassa siellä oleviin yliopistoihin”, vinkkasi kerran eräs viisas opettajani. Ja miksipä ei, sillä paikallisen yliopistoelämän tunnelmaan voi päästä astumalla askeleen julkisivua edemmäksi ja pyörähtämällä yliopiston sisätiloissa – monet vanhat yliopistorakennukset ovat todellakin näkemisen arvoisia.

Aivan Barcelonan keskustan tuntumassa, viiden minuutin kävelynmatkan päässä Placa Catalunyalta, nimensä mukaisesti Placa Universitat:lla (“Yliopistoaukio”), sijaitsee Barcelonan yliopisto, Universitat de Barcelona (UB). Kyseinen yliopisto toimi vaihtovuoteni yliopistona, tosin omat opiskeluni suoritin eri kampuksella. Tämä Barcelonan keskustassa sijaitseva rakennus on niin sanottu yliopiston “historiallinen rakennus” (edifici històric), eli se vanhin ja perinteikkäin. Keskustan rakennuksessa opiskellaan humanistisia tieteitä, muun muassa filologiaa, matematiikkaa, filosofiaa ja historiaa. Universitat de Barcelonalla on myös kuusi muuta kampusta ympäri Barcelonaa. Oman alani, sosiologian opetus oli sijoitettu Diagonalilla sijaitsevalle kampukselle, “talous- ja yritystiedekuntaan” (eli kauppatieteiden tiedekuntaan, facultat d’Economia i Empresa). Muut kampukset ovat kuitenkin valmistuneet historiallista rakennusta myöhemmin, ja vastaavat harmaine seinineen ja yksinkertaisine sisustuksineen lähinnä niitä tyypillisiä toimisto- ja yliopistorakennuksia, joita Suomestakin löytyy.

Tämä yliopiston päärakennus on kuitenkin omaa luokkaansa. Nykyinen, satumainen opinahjo edustaa uusgoottilaista rakennustyyliä, ja se on rakennettu vuosina 1863-1889. Rakennuksessa pidettiin ensimmäiset luennot vuonna 1971, minkä jälkeen rakentaminen jatkui vielä osittain. Historiallinen rakennus ei ole kuitenkaan Barcelonan yliopiston kaikista alkuperäisin rakennus: Barcelonan yliopisto on perustettu jo vuonna 1450 ja sen ihkaensimmäinen rakennus sijaitsi aikaisemmin La Ramblalla. Uusi rakennus rakennettiin lisätilan hankkimiseksi, ja samalla siitä muodostettiin edustava arkkitehtuurin näyte. Aulan holvikaaret, seinillä roikkuvat punaiset matot, sisäpihan puutarha-alueet, parvet, jykevät seinät ja korkeat portaat luovat upeat puitteet yliopisto-opiskelulle. Toki tässä päärakennuksessa, ja etenkin niissä hienoimmissa huoneissa, sijaitsevat kaikista edustuskelpoisimmat toimisto- ja kokoustilat, rehtorin ja muiden tärkeiden henkilöiden työhuoneet, juhlasali sekä muita edustuskäytössä olevia tiloja. Upeat seinävaatteet, muotokuvat ja vaakunat tuovatkin paikasta mieleen kuninkaanlinnan tai, kuten Pauliina yliopistoa kierreltyämme totesi, Tylypahkan! Totesimme tyttöjen kanssa, että paikka saa opiskeluinnon heräämään: rakennuksen käytävillä haahuillessa alkaa opiskelu kuulostaa “supersiistiltä”. Vaikka kovin taianomainen paikka onkin, osasi eräs toinen ystäväni, Fanni, kuitenkin kyseisessä rakennuksessa opiskelleena kertoa, että nämä puitteet voivat hämätä: talvella historiallinen rakennus on kuulemma niin jäätävän kylmä, että opiskelijat joutuvat istumaan tietyissä luokkahuoneissa ulkotakit päällään.

Yliopiston “takapihalla” sijaitsee suloinen puutarha-alue, jossa ihmiset (sekä, kuten kuvista näkyy, lukuisat kissat!) viettävät aikaa. Ihmiset nauttivat kevään ensimmäisistä aurinkopäivistä tauoillaan, lounastavat kotoa tuotuja eväitään penkillä tai opiskelevat yhdessä nurmella. Vaikka paikka sijaitseekin aivan Barcelonan ydinkeskustassa, jopa yhden suurimman pääkadun, Gran Vían, varrella, on tämä muurien sisään suljettu puistoalue uskomattoman rauhallinen hengähdyspaikka, jonne karkaa mielellään ihan muutenkin kaupungin melskeeltä. Puutarhaa käytetään samalla myös opetuksessa, sillä siellä kasvaa mitä erinäisempiä lajeja, joiden esiintymisalueita ja latinankielisiä nimiä voi tavata ympäri puistoa sijaitsevista kylteistä.

Täällä kierrellessä yliopistoelämä tuntuu niin rennolta (vaikka kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että ei se ihan niin rentoa aina ole!). Oman kokemukseni mukaan yleinen espanjalaisten asenne opiskeluun on suhteellisen rento, vaikkakin he ovat tottuneet tarvittaessa viettämään töidensä parissa aikaa iltatunneille asti. Kuten työajat, eivät myöskään opiskeluajat katso kovin tarkasti kelloa: toisinaan meillä oli luentoja ja seminaareja iltaisin, jopa kello yhdeksään asti (jos oli valinnut iltaopetusta). Espanjassa iltakuudelta tai -seitsemältä päättyvä työ- tai opiskelupäivä on täysin normaalia – minkä jälkeen espanjalaiset vielä hihkaisevat, että “vielä on koko ilta aikaa!”. Oman yliopistoni (ja käsittääkseni muidenkin espanjalaisyliopistojen) tapa oli lukukauden loppuun sijoitetut isot koeviikot. Tammikuussa, noin puolen vuoden opiskelun jälkeen järjestettiin monta viikkoa kestävät koeviikot, jolloin muuta opetusta ei ollut – ainoastaan kokeita, deadlineja ja esitelmien pitämistä. Toinen samanlainen paketti odotti kesäkuussa kevätlukukauden päättyessä. Nämä stressiviikot antoivat kyllä ymmärtää, että vaikka toisinaan espanjalaiset ottavatkin lunkisti opiskelujensa suhteen, välillä opiskellaan sitten olan takaa (eli siis koeviikkojen ajan sen kaksi kertaa vuodessa?). Tällainen yleismielikuva minulle jäi niistä kaikista “en nukkunut viime yönä, kun opiskelin vaan kokeisiin” -, “oon juonu miljoona kuppia kahvia tänään” -, “tietääkö kukaan, mikä kirjasto on auki tänään koko yön?” -kommenttien jälkeen. Mutta nämä kommentit vyörysivät siis lähinnä koeviikkojen aikaan, jolloin itse suhteellisen hyvät yöunet nukkuneena mietin, mitä kummaa kanssaopiskelijani olivat tehneet pitkin lukuvuotta, kun yhtäkkiä pikkuhiljaa puolivuotta opiskelluista asioista syntyi niin iso paniikki. Nähtävästi eivät ainakaan olleet opiskelleet kovinkaan paljoa kyseisiä asioita…

Myönnän kuitenkin, että joukkoon mahtui monenlaista opiskelijaa, enkä voi tätä yleistää. Toisaalta olisi ollut silkka mahdottomuus olla opiskelematta tai tekemättä yhtikäs mitään muina lukuvuoden aikoina: käytössämme oli niin sanottu jatkuvan arvioimisen metodi (avaluació continuada), jonka johdosta joka viikko oli jotain pientä tai suurempaa palautettavaa tai tehtävää, joista yhdessä päätöskokeen tai suuremman kurssityön kanssa muodostui kurssien arvosanat. Koeviikkojen ulkopuolella istuttiin kyllä hyvät tovit yliopiston kahvilassa tai ulkona nurmella, toisinaan koulujuttuja tehden, tosiinaan ihan jostain muusta höpötellen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.