Espanjalaisessa kaupassa
Arki

Kaupan kassojen tympeät “holat”

Supermarketissa työskentely ei ole mitään kovin hehkeää hommaa Espanjassa. Vaikka ei Suomessakaan kassatyöntekijöitä tai myyjiä pidetä työurallaan korkealle tähtäävän huippupestinä, on nämä mielestäni Suomessa ihan hyväpalkkaisia ja kunnollisina pidettyjä töitä, “ihan kivoja duuneja”. Ainakaan Suomessa kaupassa työskentelyn ei katsota olevan yhtä vähäpätöistä hommaa kuin Espanjassa. Tietenkin suhtautuminen riippuu myös paljon siitä, missä ja millaisessa kaupassa satut olemaan töissä.

Yleensä ottaen olen käsittänyt, että espanjalaisessa, erityisesti halvemman hintaluokan supermarketissa työskentely on yksi maan matalapalkkaisimpia “hanttihommia”, mikä näkyy valitettavan usein myös työntekijöiden asenteessa työtään kohtaan. Toisinaan edes joku hymyn tapainen on tuntematon käsite lähikauppojen hyllyväliköissä säntäileville ja kassan takana viivakoodeja koneeseen syöttäville työntekijöille.

Itse olen seonnut markettien halvoista meikkivalikoimista, mutta vaikka hinta ei rahapussista montaa kolikkoa veloita, haluaisin silti kokeilla testeriä ennen varsinaista ostopäätöstäni tai saada rauhassa katsella pikkuputeleita ja -purkkeja ilman niskaani satavia, myymälävarkautta epäileviä katseita. Useimmista tuotteista hyllystä löytyy selkeästi merkitty testikappale, mutta kyseisellä kerralla en ollut täysin varma eräästä luomiväristä. Päätinkin olla hyväkäytöksinen asiakas ja kuuliainen kansalainen ja varmistaa asian etukäteen kysymällä, saisiko kyseiseen palettiin läntätä sormensa vai ei. Osastolla hääräillyttä työntekijää ei olisi voinut nähtävästi kiinnostaa tuon taivaallista, sillä kyseinen osasto ei oletettavasti kuulunutkaan hänen varsinaiseen reviiriinsä. “Kysy joltain toiselta”, tämä päätyi toteamaan. Saman tyylisiä, tylynoloisia vastauksia olen kuullut useamminkin. Asiakas saattaa kysellä jonkin tietyn tuotteen perään tai pohdiskella tuotteiden sijaintia kyseisessä supermarketissa. Vastauksena voi olla ylimalkainen: “No ne on kaikki, mitä on, tässä” tai “Katsopa jostakin tuolta päin”. Näissä tilanteissa harvoin tarjotaan pahoitteluja tai ylimääräistä vaivannäköä.

Toinen kovin tyypillinen tilanne, joka herättää suomalaisessa kummastusta, on se, että kassatyöntekijät höpöttelevät keskenään omia juttujaan samalla, kun palvelevat asiakkaita. Kassalle tullessa saat luultavasti pakollisen tervehdyksen, mutta sitten työntekijä jatkaa tervehdyksen ajaksi kesken jäänyttä tarinaansa viereisen kassan kanssa. Aiheena voivat olla tukkutilaus, ensiviikon työvuorot, tuotteiden sommittelu, mutta myös siskon pojan toilailut, naapurin tädin uusi kampaus tai ruoanlaittovinkit. Välissä saatetaan kysellä, haluaisitko muovipussin tai tarvitsetko parkkitaloon lipukkeen, mutta tällaiset työnkuvaan kuuluvien velvollisuuksien ei anneta häiritä kassatyöntekijöiden yhteisöllisyyttä rakentavaa ja yksitoikkoista työnkuvaa piristävää aktiviteettia. Uskon, että suomalaisessa marketissa tällaisestä huomautettaisiin varmasti ainakin työnantajan puolelta. Toisaalta olen törmännyt Espanjassa myös asiakaspalvelun toisen ääripään tapauksiin, joissa työntekijät ilostuttavat myös asiakkaita höpinöillään. Ei ole ollenkaan kummallista, jos (vakio)asiakkaalta kysellään päivän kuulumiset, tulevat kokkailut, säätiedot ja sukulaisten vierailut samalla, kun ruokaostokset ladotaan kassahihnan läpi.

Vaikka ensi alkuun saatoinkin ärtyä kaupan kassojen ja hyllyttäjien välinpitämättömästä työasenteesta, on se alkanut pikku hiljaa saamaan ymmärrystä osakseen; erityisesti sen jälkeen, kun minulle selvisi, että näissä duuneissa kuukausipalkka on lähes poikkeuksetta paljon alle tonnin kuussa. Kesätöilläkin voi päästä käsiksi parempiin rahoihin kuin kassatyöntekijänä! Kaiken lisäksi Espanjan maalla kaikki sellaiset luksukset kuin ilta- tai viikonloppulisät ovat aika tuntemattomia käsitteitä. En välttämättä vieläkään voi sietää tylyjä hola-toivotuksia ja vähäsanaista neuvontaa, joihin espanjalaisissa ruokakaupoissa asioidessani usein törmään, mutta tiedostaessani uskomattoman huonon palkkatason ja työn hävettävän vähäisen arvostuksen voin koittaa ymmärtää lähikaupan kassaa hieman paremmin.

3 Comments

  • Ansku Barcelona

    Totta, varsinkin tuo omista asioista juttelu muiden myyjien kanssa on ärsyttävää. Ei kiinnosta kuunnella myyjän poikaystävän veljen uudesta asunnosta samalla, kun yritän maksaa ruokaostoksiani, varsinkaan jos se hidastaa toimitusta! Nopeus on valttia kaupankassalla, haluan vain äkkiä päästä viemään ruoat jääkaappiin 🙂

  • Jenni

    Oot ihan oikeessa! Tympeästä työtä (tai palkasta) voisi saada edes vähän vähemmän tympeän, jos olisi asenne kohdallaan. Ja tuskin sitä koko ajan tulee kuitenkaan palkkakuitin loppusummaa mietittyä. Kanssakäyminen vaan helpottuu ja mukavoituu kaikkien osapuolten kannalta, jos on vuorovaikutustaidot hallussa.. onneksi on myös mukavia kaupan kassoja, mutta aivan liian usein hapannaamoja.

  • //aNNiKa

    Mä en kyllä ymmärrä huonoa asiakaspalvelua vaikka olisi kuinka huono palkka. Myyjän työpäivä sujuu huomattavasti mukavemmin kassalla kun on asiakkaille ystävällinen. Ei se palkka parene siitä nyrppäilystä. Ehkä ne joskus ymmärtää sen Barcelonassakin 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.