Ruoka

Calçots-sipulien käristelyä

Pääsiäinen on Espanjassa tyypillistä aikaa piknikeille, grillailuille sekä maaseutu- ja vuoristomatkailulle. Lauantaina mekin lähdimme kaveripariskuntien kanssa Tarragonan lähistölle Santes Creusiin grillailemaan. Barcelonan lähistöllä on paljon erilaisia yleisiä piknik-paikkoja (merenderos), jotka on sijoitettu lähelle luontoa. Yleensä näistä paikoista löytyy ainakin pöytiä, joiden ääressä voi nauttia omia eväitä, ja joissakin myös kunnon nuotion tekoon tarvittavat grillit, lähteet, joista saa juomavettä sekä usein myös vessat. Usein pöydät on sijoitettu puiden suojaan kesähelteitä silmällä pitäen, alueella voi olla laajempi viheralue leikkejä ja pallopelejä varten sekä usein myös jonkinlainen joki tai puro. Ei siis ihme, että nämä paikat ovat erityisesti lapsiperheiden suosiossa sekä viikonloppuisten sukulaistapaamisten kohtauspaikkoja. Mielestäni on hienoa, että tällaisia virkistymispaikkoja on tarjolla ja niistä pidetään huolta, jotta ihmiset pääsisivät edes hetkeksi pois arjen hulinasta ja kaupungin hälinästä.

Meidän grillimenuu koostui tietenkin erilaisista lihoista, mutta oli kuitenkin vihannespainoitteinen: grillatun pinnan saivat sekä kesäkurpitsat, munakoisot, herkkusienet kuin myös maissinparret. Lisäksi paistoimme myös hyvin tyypillistä katalaanigrilliruokaa: calçot-kevätsipuleita. Jo matkalla grillauspaikalle tien varsilta bongasimme sata ja yksi kylttiä, joissa mainostettiin eri ravintoloiden ja maalaistalojen tarjoavan näitä pitkulasipuleita. Kevät on tosiaan näiden sipulien aikaa!

Olin maistanut calçotteja aiemminkin, mutta ruskistaessa vihervarsia tajusin, että edellisen kerran maistiaiset olivat leivitettyjä versioita. Kauhistelin jo hetken, kuinka söisin suunpielet mustana noita grillissä tummaakin tummemmaksi paahdettuja sipuleita ja saisin jonkin hiilimyrkytyksen moisista grillailuista. Kokeneemmat calçot-konkarit osasivat kuitenkin näyttää mallia sipulien syömisessä: ensiksi on napattava napakasti kiinni sipulin toisesta päästä, minkä jälkeen toisella kädellä sipulin uloin kuori liu’utetaan irti. Sisältä paljastuu pehmeäksi paistettu (ja puhdas!) sipulin osa, jota dipataan tomaattipohjaisessa kastikkeessa ja nautitaan hassussa asennossa päät taaksepäin kallistettuna. Homma näyttää kenties huvittavalta, mutta voin sanoa, että makeahkot sipulit ja mmm, etenkin se kastike, olivat niin hyviä, että varmasti parikummentä sipulia meni alas helposti!


Grillaus- ja piknikpaikkoja löytää muun muassa netistä hakusanoilla merenderos, barbacoas públicas, zona de picnic jne.

4 Comments

    • Jenni

      Joo, voin kuvitella, että sipulit ei oo kaikkien herkkua. Mut se kastike on kyllä niin hyvää! Joskus ostan sitä kastiketta muihin ruokiin, vaikka ei sipuleita olisikaan… 😛

      Entäs sitten Anskun kommentissaan mainitsema mató-juusto? Viittaa tähän postaukseen. Oletko maistanut tuota?

  • Jenni

    Voi oikeestaan helposti kuvitella, että nää molemmat on vähän, että joko tykkää tai ei. Miusta kans alkuun mató oli tosi omistuista,eikä sitä voinut syödä kahta lusikallista enempää. Nykysin oon kuitenkin innoissani, jos sitä on tarjolla, mutta myönnän, että edelleen maku on semmonen, että ei sitä ylettömiä määriä voi syödä. Sen erikoisen maun takia tulee aika nopeasti kuitenkin fiilis, ettei mene alas yhtään enempää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.