Luurankojen tanssi pääsiäisenä Verges
Juhlapäivät,  Pääsiäinen

Luurankojen tanssi – Dansa de la Mort

Luurankoja pääsiäisenä?! No Katalonian Vergesissä ainakin!

Kiirastorstain iltana, tai tarkemmin ottaen yönä, Vergesin kylässä järjestettävässä Jeesuksen ristinkantokulkueessa esiintyivät myös tanssahtelevat luurangot. Nämä pääsiäiskulkueet ovat todella tyypillisiä katolisessa Espanjassa, tosin Kataloniassa hieman harvinaisempi näky. Vergesissä kulkue ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa pääsiäiskuvaelma, vaan siihen kuuluu yhä edelleen keskiaikainen osio, “Kuoleman tanssi” (“Dansa de la mort”).

Ennen varsinaista ristikulkuetta Vergesissä järjestettiin maksullinen teatteriesitys Jeesuksen elämästä. Ristinkanto tapahtuu kuitenkin kylän kiemuraisilla, kapeilla kaduilla, ja sitä pääsee seuraamaan ilmaiseksi. Saavuimme paikalle jo kymmenen aikaan, jotta ehtisimme kierellä soihduin valaistua kylää ennen kulkuetta. Samalla etsimme sopivat katselupaikat katuja reunustavien rakennusten ulkoseinien vierestä ja linnoittauduimme siihen, sillä ihmiset näyttivät valmistautuvan kulkueen saapumiseen ja varaavan paikkoja itselleen jo hyvissä ajoin. Varmasti kylän vuoden tärkein tapahtuma piti kylän baarit ja leipomot sekä pienet kulmakaupat auki yön pimeille tunneille asti. Nappasimme iltaevääksi suuret täytetyt sämpylät, vaikka olimmekin illallistaneet ennen lähtöä. Matkaa olimme kuitenkin taittaneet jo pari tuntia, ja kulkue alkaisi vasta keskiyöllä. Sämpylöiden sijaan kaikki muut paikalla olevat näyttivät kuitenkin kittailevan lähinnä kahvia; keskiaikaisen kylän kadut muistuttivat Pitkänperjantain vastaisena yönä lähinnä Café Zurichia iltapäiväkahvittelun aikaan!

Kahvin litkimiselle oli kuitenkin syynsä. Kulkuehan toki alkoi kellon viisareiden osoittaessa kahtatoista; siitä, kuinka kauan siinä kestäisi tulla omalle kohdallemme, ei ollut tietoakaan. Kokeneimmat olivat varautuneet jakkaroin ja lämpimin vaattein. Tajusin, että tässä jouduttaisiin ehkä odottamaan pitempäänkin. Onneksi minulla oli kunnon talvivarustukset messissä, joten en palellut, vaikka istuimmekin katukiveyksellä ja höpisimme aikamme kuluksi. Vihdoin ja viimein, kahden aikoihin yöllä, katuvalot sammutettiin kadunpätkältä, jossa niin kärsivällisesti odotimme Jeesuksen (sekä luurankojen!) tuloa. Oli aika sytyttää rakennusten ulkoseiniin asetetut kotiloista muovatut kynttilät palamaan. Tämä niin sanottu “etanakatu” näytti upealta valaistuna yön pimeinä tunteina.

Sitten saapui Jeesus. Ja sotilaat. Muut ristille naulittavat, itkevät naiset, lapsienkelit, värikkäät huppupäiset hahmot… Pääsiäiskulkue, “Processó” on jo itsessään näyttävä tapahtuma, ja olin todella innoissani nähdessäni sellaisen ensimmäistä kertaa elämässäni. Kylään kokoontuneet ihmiset odottivat sitäkin enemmän luurankojen esille tuloa. Kumiseva rumpu alkoi soimaan uhkaavasti. Ihmiset hyssyttelivät hiljaisuutta: tämä tulisi katsoa “tosissaan”, sanaakaan sanomatta ja silmät kuoleman tanssiin naulittuna. Karmaisevasta nimestä huolimatta tanssi oli hyvin keveää ja jopa hilpeää. Hiljaisuus ja pelkkä rummun kumina saivat kuitenkin ihon kananlihalle. En tiedä näyttikö alkuperäinen keskiaikainen luurankojen tanssi vastaavalta, mutta tanssia katsellessa en voinut olla miettimättä, kuinka se on ollut varmasti entisaikaan jopa pelottava esitys kansalaisille. Dansa de la Mort on ollut tyypillinen traditio keskiaikana laajalla läntisessä Euroopassa, mutta aikaa myöten tapa on kadonnut. Uskomatonta, miten se on kuitenkin kestänyt aikaa Vergesin kylässä ja luurangot tanssahtelevat edelleen yhdessä näiden uskonnollisten traditioiden seassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.