Solsona – Katalonian sisämaan historiallinen helmi

Olemme päättäneet viettää aurinkoisen sunnuntain Katalonian maaseudulla yhdessä Barcelonan lähikaupungeista. Kohteeksemme on valikoitunut Solsona ja sitä ympäröivät silmänkantamattomiin jatkuvat pellot ja kukkulat. Eräs kaveriporukkamme jäbä nimittäin asuu tällä seudulla, niin sanotusti ”viidennessä männyssä” (en el quinto pino; eli ”keskellä ei mitään”), kuten espanjalainen sanonta kuuluu. Hän on kutsunut koko poppoon kotiinsa grillailemaan.

Kataloniassa landelle meneminen ei onneksi tarkoita täyttä eristäytymistä muusta maailmasta. Vaikka Solsonan alue onkin täynnä idyllistä maalaismaisemaa, on siellä paljon muutakin nähtävää. Tämän takia päätän piipahtaa Solsonan kaupungissa, sillä aikaa kun osa porukasta lähtee pyöräilemään pitkin maaseutua ennen kuin laitamme grillin tulille.

Sunnuntaiaamun tutkimusmatka Solsonan historialliseen kylään

Solsona on noin 9 000 asukkaan ”kylä” ja Solsonès-alueen pääkaupunki. Se sijaitsee Katalonian sisämaassa, vähän yli 100 kilometrin päässä Barcelonasta.

Tietoni Solsonasta tuppaavat jäämään tähän. Muistan pyyhältäneeni kaupungin ohi useasti matkatessani Andorraan. Koskaan aikaisemmin en silti ole pysähtynyt vierailulle. Muistan hämärästi kaupungin olleen jopa vuosituhansien ajan alueen tärkeimpiä keskuksia, mutta siinä se. En osaa todellakaan arvata, kuinka upeasti kaupungin pitkä historia näkyy edelleen sen kujilla ja kaduilla.

Porteista sisälle

Jykevät kivirakennukset tervehtivät minua, kun saavun Solsonan vanhankaupungin portista sisään. Alunperin tähän muurien sisälle rakennettuun kaupunkiin johti yhdeksän eri porttia. Enää jäljellä on kuitenkin vain kolme.

Aloitan kierrokseni portilta, joka kantaa nimeä Portal del Pont (Sillan portti). Se on ollut Solsonan pääportti 1700-luvun lopusta lähtien, jolloin portin luona oleva silta rakennettiin.

Toinen alkuperäinen, edelleen käytössä oleva portti on nimeltään Portal del Castell (Linnan portti). Tämä portti toimi alkuperäisenä pääporttina vanhaankaupunkiin.

Kolmas portti kulkee nimellä Portal de Llobera. Tämä sisäänkäynti rakennettiin varotoimenpiteenä ruttoepidemian aikana, jotta voitaisiin varmistaa, että kaupunkiin saapuvat olisivat vain solsonalaisia. Portin luolta löytyy Santa Annan kappeli.

Muista kaupungin porteista on jäljellä enää vain joitakin osia.

Linnasta kouluksi, luostarista katedraaliksi

Vasta karttaa katsoessani tajuan, että Solsonan vanhankaupunki on rakennettu kolmion muotoon. Kolmion kulmista löytyivät aikanaan kaupungin kolme tunnetuinta maamerkkiä: El Camp -linna, Santa Marian luostari sekä Torre Grossa -torni.

Portal del Castell -portin luona sijainnutta keskiaikaista El Camp -linnaa kutsutaan myös Solsonan linnaksi (Castell de Solsona). Linnaa sen varsinaisessa merkityksessä on kuitenkin turha odottaa. Nykyisin linnan paikalla sijaitsee koulu.

Sain myös selville, että Solsonassa sijaitsi jo ennen ensimmäistä vuosituhatta luostari ja temppeli. Temppelin tilalle rakennettiin kuitenkin romaaninen kirkko samoihin aikoihin, kun kaupunki muurattiin muurien sisälle. Myöhemmin kirkon arkkitehtuurista tyyliä muovattiin goottilaiseksi. 1500-luvulla Solsona sai kunnian tulla alueen piispakunnan päämajaksi. Tällöin kirkosta vihittiin katedraali.

Katedraalin vieressä on myös muita upeita rakennuksia, kuten esimerkiksi piispan palatsi. Katedraali, palatsi, tornit ja muut rakennukset muodostavatkin kokonaisuuden, joka on eittämättä pala kauneinta Solsonaa.

Muurattu kaupunki

Silmäni etsivät kivenlohkareista muurin jälkiä. Infotauluissa kerrottiin, että Solsonan kaupungin ensimmäiset muuriseinät rakennettiin 1000-luvulla. Ennen muurin rakentamista Solsonan paikalla hallitsi kaksi kylää: Solsona ja Santa Maria. Kylät kuitenkin yhdistyivät, kun ne laitettiin samojen muurien sisälle. Nämä muurit uudistettiin 1300-luvulla paksummilla muureilla.

Huomaan pian, että Solsonan alkuperäistä muuria on jäljellä enää vähän. Muurin muoto silti erottuu selkeästi katukuvasta. Näyttää kuin vanhakaupunki olisi jäänyt jumiin näkymättömien seinien sisään.

Hämäävä pääaukio

Laskeutuva kuja johdattaa minut laveammalle kadulle, jota reunustavat holvikaaret. Kadunpätkä on erikoinen. Sitten tajuan, ettei se ole kadunpätkä lainkaan, vaan aukio. Eikä ihan mikä tahansa aukio, vaan Solsonan pääaukio (Plaça Major)!

Solsonan pääaukio ei todellakaan näytä tyypilliseltä kaupungin pääaukiolta. Vanha kyläläisten sosiaalisen elämän keskus on kuin kujien ja talojen saartamaksi jäänyt alue. Kaiken lisäksi se ei ole lainkaan tasainen, vaan laskeutuva (tai nouseva, riippuen, mistä suunnasta aukiolle saapuu). Minun on hankala kuvitella kaupungin suurten tapahtumien spektaakkelit tälle paikalle: johan ne kaikki lohikäärmeet ja aasit liukuvat alamäkeen. 

Jatkan matkaani hämmentyneenä seuraavalle kujalle ja aukiolle. Se voisi omissa silmissäni olla yhtälailla pääaukio siinä missä edellinenkin.

Kaunis lähde, ruma tarina

Saavun Pyhän Johanneksen aukiolle (Plaça de Sant Joan). Keskellä aukiota sijaitsee lähde, jonka ylle on pystytetty goottilainen kappeli. Se on kuin kaunis minikirkko, joka on katettu koristeellisella kupolilla ja viimeistelty sirolla ristillä. 

Kappelin ympärillä oleva lähde on kuitenkin vanhempaa perua. Sitä kutsuttiin aikoinaan kaupungin päälähteeksi. Tähän on kaksi eri selitystä: Ensinnäkin lähde oli kaupungin kolmesta vesilähteestä ensimmäinen. Toisekseen lähteet oli merkitty tietyille sosiaaliluokille käytettäväksi. Sant Joanin lähde oli tarkoitettu tavallisten kyläläisten käyttöön, kun taas papistolla ja aatelistolla oli erilliset lähteet kirkon ja linnan kupeessa.

Aikoinaan lähteen ylimääräinen vesi käytettiin muurien ulkopuolella peltojen kastelemiseen. Vesi laski pitkin kastelukanavaa, jonka paikalla kulkee nykyisin Carrer de la Regata -katu.

Lähteen tarina on kuitenkin sen kaunista ulkoasua karumpi. Keskiajalla lähde toimi nimittäin julkisena hirttopaikkana.

Solsonalaiset kansanhuvit

Jatkan ihastellen rakennusten yksityiskohtia. Niitä ei ole ylettömästi, mutta bongaan sieltä täältä kaikkea pientä ja mielenkiintoista. Samalla alan saamaan vihiä siitä, että kansanperineet ovat tärkeä osa Solsonan identiteettiä.

Kalteri-ikkunan takana kolme jättiläistä hymyilee leveää hymyään kadunkulkijoille. Jättiläiset kuuluvat katalaaniperinteeseen, jossa kyläläiset tanssittavat näitä valtavia nukkeja menemällä niiden sisälle. Näky ikkunan taakse lukituista jättiläisistä naurattaa: on kuin heidät olisi laitettu jäähylle, hetkeksi rauhoittumaan ja odottamaan seuraavaa juhlaa.

Toisessa ikkunassa kirmaavat puolestaan aasihahmot. Ne liittyvät Solsonan kaikista tunnetuimpaan juhlaan, karnevaaliin. Karnevaalit olivat kiellettyjä Francon valtakauden aikana, mutta juhla elvytettiin takaisin kansanjuhlaksi 70-luvulla.

Solsonan karnevaalit sisältävät monia erikoisuuksia. Yksi niistä on muun muassa se, että Solsonassa porukka ei pukeudukaan tyypilliseen tapaan karnevaalimaskeihin tai naamiaisasuihin, vaan värikkäisiin viittoihin.

Toiseen erikoiseen karnevaalitraditioon liittyy puolestaan tämä Katalonian kansalliseläin, aasi: Solsonan karnevaaleilla paperimassasta tehty aasihahmo nostetaan karnevaalilauantaina ylös yhteen kaupungin torneista ja ”hirtetään”.

Hurja perinne on saanut alkunsa solsonalaisiin liittyvästä legendasta. Tarinan mukaan Solsonan kaupunki oli kärsinyt pitkään kuivuudesta. Sitten vihdoin eräänä päivänä satoi hieman. Sade sai ruohon kasvamaan kuitenkin ainoastaan ylhäällä tornissa. Koska aasit tarvitsivat ruohoa syödäkseen, piti kyläläisten saada aasi tornin huipulle. He päättivät nostaa aasin torniin ripustamalla narun eläimen kaulan ympäri. Aasi kuitenkin kuoli tässä operaatiossa.

Solsonalaisia onkin tarinan johdosta kutsuttu haukkumanimellä aasintappajat. Paikalliset eivät kuitenkaan ole ottaneet legendaa kovin vakavasti, vaan ovat tehneet siitä itseironisesti yhden karnevaaliensa suosituimman spektaakkelin.

Sekoitus vanhaa ja uutta

Vaikka onkin sunnuntai, Solsonan kaupunki ei ole hiiren hiljainen. Kadut ovat rauhallisia, mutta niillä on elämää. 

Baarien ja kahviloiden terasseilla istuskelee yhä enemmän porukkaa. Vilkaisen kelloani. On paikallisten ”toisen aamupalan” aika. Katselen ympärilleni. Yleensä pienellä vilkaisulla voi jo arvata, mikä on kylänraitin suosituin baari. Tällä kertaa en osaa sanoa. Missään ei ole tungosta, mutta kaikkialla on ihmisiä.

Huomaan kiertäneeni Solsonan vanhaakaupunkia vain tunnin, mutta olen jo täynnä tarinoita ja historiaa. Pieni vanhakaupunki kätkee sisäänsä uskomattoman paljon. Kuppi kahvia ei ehkä olisi pahitteeksi. Otan suunnakseni Linnan portin ja astun ulos historiakuplastani suloiselle, modernimmalle kävelykadulle.

Solsona

• Sijaitsee noin 120km Barcelonasta Katalonian sisämaahan päin.
• Solsonassa tai sen lähikylissä ei ole juna-asemaa. Paras tapa päästä perille on autolla tai bussilla.
• Lisätietoja löydät esimerkiksi Solsonan nettisivuilta.

---

Piditkö postauksesta? Haluatko pysyä ajantasalla myös tulevista jutuista? Tule seuraamaan  It Happens in Barcelona -blogin Facebook-sivua ja Instagramia.

---