Arki

Espanjalaisten suunnitelmallisuus – onko sitä edes?

Espanjalaisten suunnitelmallisuus (tai oikeastaan sen puuttuminen) on useille suomalaiselle suuri mysteeri. Välillä on vaikea ymmärtää, miten espanjalainen suunnittelee päivänsä, järjestelee aikataulunsa tai valitsee tekemisensä. 

Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut päästä kiinni paikallisten logiikasta, joten tässä uunituore analyysini:

Espanjalainen suunnittelee sunnuntaipäivänsä

Sunnuntaiaamupäivä on aurinkoinen ja luontopolku täynnä porukkaa. Parin tunnin vaelluksen päätteeksi olemme istahtaneet kahden espanjalaisen ystäväni kanssa terassille vermutille. Pussi sipsejä ja lautasellinen oliiveja katoavat puheen lomassa parempiin suihin.

Puolivälissä lenkin jälkeisiä oluitamme Maria, toinen ystävistäni, saa viestin kaveriltaan: illalla olisi luvassa mielenkiintoinen elokuva, tuutko mukaan? ”Joo, toki”, Maria naputtaa tottuneesti. Kyllä perhelounaan jälkeen vielä leffaan ehtii. Leffateatterissa istuminenhan on muutenkin rentoa puuhaa, kuin makoilisi kotisohvalla.

Samalla Maria melkein jo unohtaa, että veljen tyttöystävän bändillä on konsertti samana iltana. Kukaan ei ole kyllä maininnut tapahtumasta enää sanallakaan.

Ja jos oikein tarkasti mietitään: kun asiasta puhuttiin edellisellä viikolla, hän ei kyllä oikeastaan luvannut mitään.

Vastasi vain jotain ympäripyöreää; että ”kuulostaa kivalta, katsellaan”. Eli konsertin voisi ihan hyvin jättää välistä.

Menee vain hetki, ja Marian puhelin piippaa taas. Tällä kertaa kyseessä on Tinder-tuttu: ehdittäiskö nähdä, mentäskö illalla drinkeille? ”Toki. Oon menossa illalla leffaan kaverin kanssa, mutta laitan sulle viestiä, kun se on ohi”, Maria vastaa nopeasti.

Noin. Eihän sitä tarvitse tässä ja heti päättää. ”Katsellaan.” Samalla Maria kuitenkin pitää Tinder-treffivaihtoehdon avoinna. Hän voi päättää vasta leffan jälkeen, että mikä fiilis, jaksaako lähteä vielä drinkeille.

Espanjalaisen ei tarvitse ”huilia” kotona aktiviteettien välissä

Suomalaisen silmiin espanjalainen on koko ajan menossa: koulussa, töissä, harrastuksissa, puistossa, kahviloissa, baareissa… poissa kotoa koko päivän.

Espanjalaiset tottuvat jo lapsesta asti viettämään paljon aikaa kodin ulkopuolella. Koulupäivät ovat pitkiä (Barcelonan seudulla yleensä kello 9-17), ja monilla lapsilla on usein koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoja ja harrastuksia.

Sama jatkuu myös aikuisena. Toimistotyöntekijän työaika on yleensä kello 9-18 tai 9-19. Työpäivän jälkeen nähdään ystäviä, käydään ostoksilla, mennään töistä suoraan harrastuksiin tai esimerkiksi kulttuuritapahtumiin.

Espanjalaiset tykkäävät myös tehdä juttuja viikonloppuisin: urheilla, illallistaa, käydä luonnonpuistoissa, viikonloppumarkkinoilla ja lähikylissä. Ne mielletään ”rennoksi” tekemiseksi.

Useiden espanjalaisten arki sijoittuukin suurissa määrin kodin ulkopuolelle.

Harvalla espanjalaisella näyttäisi olevan tarve käydä ”tässä välissä kotona hieman huilimassa”. Samoilla vaatteilla ja naamoilla voidaan mennä töistä kahville, kielikouluun, puistoon tai drinkeille.

Tällä tavalla espanjalaisen viikkoihin ja päiviin mahtuu monenlaisia aktiviteettia, kun kotona ei tarvitse koko ajan käydä freesautumassa. Kodin ulkopuolisesta maailmasta tulee osa normaalia arkea.

Espanjalainen yhdistää aktiviteetteja erikoisesti yhteen

Olimme kerran usean tunnin vaelluksella Katalonian vuoristossa. Hikisen vaelluksen päätteeksi palasimme takaisin lähtöpisteeseemme, pieneen kylään, jossa sen syrjäisestä sijainnistaan huolimatta oli tietenkin baari sekä ravintola (kuten Espanjassa yleensä). Ystäväporukkamme ehdotti lounaan syömistä ravintolassa, olihan jo lounasaika. 

Suomalaisena minusta tuntui hyvin omituiselta astua ravintolan valkoisten pöytäliinojen äärelle urheilukamat päällä, lenkkikengät tomuisina ja hiukset hujan hajan.

Kukaan ei kuitenkaan katsonut meitä oudoksuen. Ei edes viereisessä pöydässä isoäidin syntymäpäiviä parhaimmissaan juhliva perhe, sillä ymmärsiväthän he, että tulimme juuri vaeltamasta.

Espanjalaiselle on täysin luonnollista yhdistää erilaisia aktiviteetteja: he käyvät huoletta tekemässä salitreenin ja näkevät sen jälkeen kavereita terassilla; he hörppivät oluet ystävien seurassa leikkipuiston laidalla olevassa baarissa samalla, kun lapset leikkivät hippaa; ja he syövät ilolla kolmen ruokalajin lounaan maalaisravintolassa luontoaktiviteetin jälkeen.

Espanjalainen suunnittelee monta asiaa samalle päivälle ja päällekkäin

Espanjalaisessa suunnitelmallisuudessa on pääpiirteittäin neljä vaihetta:

  1. Espanjalainen innostuu, kun kerrot, että ensi lauantaina lähiaukiolla järjestetään ulkoilmakonsertti.
  2. Espanjalainen huudahtaa, että ”vähän kivaa, vois vaikka tullakin”, kun kaveri kertoo, että aikoo järjestää etkot lauantai-iltana.
  3. Espanjalainen lupautuu olla messissä, kun kuulee, että lauantaina setä on juoksemassa yöllistä kaupunkimaratonia ja koko suku on menossa kannustamaan.
  4. Espanjalainen unohtaa, mitä oli luvannut kohdassa 1 ja 2.

Espanjalainen siis suunnittelee monta asiaa, muttei ehkä enää loppuviikosta muista niistä kaikkia. Tai ehkä muistaakin, mutta ei ole varma, oliko luvannut tulevansa vai vain kommentoinut ehdotusta.

Toisaalta, jos kukaan ei mainitse kyseisiä tapahtumia enää toista kertaa, espanjalainen arvioi, että suunnitelmat olivat vain pelkkiä “heittoja”, jotka on jo kuopattu viikon aikana.

Espanjalainen suunnittelee fiiliksen mukaan

Niin tai näin: espanjalainen saattaa sanoa ”sí” hävyttömän moneen suunnitelmaan. Niistä sitten karsitaan myöhemmin. Usealle suomalaiselle yksi kanssakäymisen peruspilareita on se, että “kyllä” tarkoittaa yleensä “kyllä” ja sillä sipuli. Espanjalaisten ”sí” on lähinnä ”kuulostaapa kivalta”, muttei vielä varma lupaus mistään.

Monelle suomalaiselle selkeän suunnitelman tietäminen tuo mielenrauhaa: enkä tarkoita tällä nyt mitään minuuttiaikataulua, vaan edes sellaista suurpiirteistä päivien suunnittelua etukäteen.

Useista espanjalaisista liika suunnittelu on puolestaan ahdistavaa ja stressaavaa.

Espanjalainen tykkääkin lyödä suunnitelmat lukkoon usein vasta viime hetkellä. Hän nimittäin rakastaa mennä fiiliksen mukaan: ”Katsoo sitten, huvittaako vai ei.”

Näin tapahtuu erityisesti asioissa, jotka eivät ole mitään kiveen hakattuja, pakollisia menoja, vaan vapaa-ajan aktiviteetteja. Ja voihan niitä kampaaja-aikoja siirtää, ravintolavarauksia perua ja tanssitunteja skipata. Soittaa vaikka ja sanoo, ettei pääse tulemaan, että maha on kipeä.

Välillä espanjalaisten elämä on yhtä suurta palapeliä, jossa pyritään siirtelemään palaset niin, että lopputulos olisi kaikista paras ja pääsisi tekemään kaikista mielekkäämpiä juttuja haluamallaan tavalla. Joskus espanjalaisten logiikka toimii, joskus ei.


Itselläni meni vuosia käsittää, miten espanjalaiset oikein suunnittelevat tulevia menojaan ja sopivat tapaamisia. Kun ymmärtää espanjalaisten rennon suhtautumisen suunnittelemiseen, osaa itsekin ottaa hieman rennommin, kun joku ehdottaa kahvittelua ensi viikolla. Kuulostaa kivalta, katsellaan!

Miltä espanjalainen suunnittelu kuulostaa sinun korvaasi? Oletko itse rennon suunnitelmallisuuden kannalla vai menisikö hermot tällaiseen?


Lue myös:

Olen kirjoittanut aikaisemmin espanjalaisten ja katalaanien omituisista tavoista, kuten:


Haluatko pysyä ajan tasalla myös tulevista Barcelona-aiheisista jutuista? Tule seuraamaan It Happens in Barcelona -blogin Facebook-sivua ja Instagramia.


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.