Luonto

Katalonian upeassa luonnossa yhdistyvät vuoristo, ranta ja meri.

  • Luonto

    Maanjäristysuni

    Viime yönä näin unta maanjäristyksestä. Unessa olin opettamassa englantia lapsille luokkahuoneessa, kun tunsin jyrähdyksen ja tajusin, että se kuulosti tai tuntui ihan maanjäristykseltä (tai ainakin siltä kuin olin sen kuvitellut tuntuvan). Jyrähdys oli lyhyt, mutta käskin lapset pöytien alle suojaan, sillä ajattelin, että maanjäristys voisi jatkua tai olla vasta alkamassa. Ainoa outo ongelma unessani oli, että en muistanut, pitikö pöytien alla istua vai olla makuuasennossa. Tänä aamuna Jordi linkitti aamun uutiset: Katalonian pohjoisrannikolla, Rosesin tuntumassa kello 01:51 yöllä maa oli järissyt 4,3 richterin voimakkuudella. Tämän jälkeen läheisillä alueilla oli vielä kaksi muuta, mutta todella pientä, järistystä. “Mikä yhteensattuma! Näin juuri viime yönä unta maanjäristyksestä”, totesin pöljänä. Uutisia luettuani tajusin, että…

  • Highlights,  Lähikaupungit,  Luonto

    Cap de Creus – Espanjan itäisimmän pisteen paratiisimaisemat

    Sain kesällä syntymäpäivälahjaksi yllätysretken Espanjan, ja samalla Iberian niemimaan, itäisimpään kolkkaan, Cap de Creusiin. Päiväretkemme ideana oli viettää rantaelämää Cap de Creusin upeilla "caloilla", pienillä lahdilla, jotka kätkevät rantaviivan sisälle salaperäisiä ja upeita pikkurantoja. Cap de Creus on muusta Pyreneiden niemimaasta ulkoneva niemi, joka sijaitsee Pohjois-Kataloniassa, aivan Ranskan rajan tuntumassa Costa Bravan pohjoisrannikolla. Alue luonnonpuistoa, vaikka asutusta ja kaupunkeja sen läheisyydessä...

  • Luonto

    Luonnonrakkaus

    Inhosin ennen metsissä liikkumista, luonnossa vaeltamista tai luontopoluilla tepastelemista – kutsuinkin kaikkea sitä lähinnä “rämpimiseksi”, sillä luonnossa liikkuminen ei jotenkaan tuntunut yhtään minun jutultani. Kaikki se kuumuus, joka metsissä haahuillessa tulee pintaan, kaikki itikat ja ötökät, ärsyttävä likaisuus, joka jää ihoon ja vaatteisiin…yöh, sanoin minä. Tykkäsin käydä järven rannalla kesällä, mutta siihen rajoittuivatkin lähinnä minulle mieleiset luontoelämykset. Mutta sitten muutin Barcelonaan ja aloin nähdä metsän ja luonnon aivan toisin silmin. Ehkä syynä on suurkaupungin melu ja melske, joka saa ymmärtämään, miten ihanaa onkaan, jos on mahdollisuus päästä kävelemään rauhallisia metsäpolkuja tai hengittämään raitista ilmaa. Tai kenties se, että luonto on paikoittain niin kovin erilaista Espanjan maalla, jolloin koti-Suomen luonto alkaa…

  • Luonto

    Ylös asti – Kalliokiipeilyä jätkäseurassa

    Yhtenä kauniina vapaapäivänä kuvittelin heränneeni rauhalliseen, laiskaan kotiaamuun. Tämän autuaan ajatuksen rikkoi sen, kun pojat keksivät ekstemporee, että nyt lähdetään kalliokiipeilemään. Meidän porukan pojat ovat hieman tuollaista extremeen menevää sorttia, joten vastustelu ei tietenkään olisi auttanut. Olinhan itsekin salaa hieman innoissani, sillä jos en itse uskaltaisi kivenlohkareilla apinoida, niin ainakin voisin katsoa muutamia komeita karjuja lihaskunnollaan pönkittämässä...

  • Luonto

    Rannalle sannalle – Barcelonan rannat

    Olemme saaneet nauttia Barcelonan auringosta ihan toden teolla suurin piirtein maaliskuusta asti. Tosin ihan oikeasti rannalle olen ehtinyt vain pari kertaa. Barcelonan ydinkeskustasta ei kauan kävele ensimmäiselle biitsille, mutta mitä kauemmas rantaviivaa jatkaa, sitä kauemmas saa pyyhkeensä muista auringonpalvojista laittaa. Ensimmäiset rannat, (Barceloneta ja Sant Sebastià) ovat lämpiminä päivinä täpötäysiä, sillä ne sijaitsevat kävelymatkan päässä metrolta. Ne ovat niin keskikaupungin asukkien kuin turistienkin suuresti suosimaa ranta-aluetta. Niiden varrella on kuitenkin miellyttävä rantakävelykatu, jäätelökioskeja sekä usein taidokkaita hiekkaveistoksia väsääviä hippihemmoja...