Olen saapunut hetki sitten Helsingistä Barcelonan lentokentälle. Jordi on tullut minua vastaan. Ahdamme suuren matkalaukkuni autoon ja ajamme Barcelonaan. ”Oi, täällä on jo ihan kesä”, huokaan. Avaan auton ikkunan päästäen lämpimän Barcelonan kesäillan sisälle. ”Ja täällä tuoksuu ihan Barcelonalle!” Jordi ei tajua. Mille Barcelona muka tuoksuu? No ihan Barcelonalle! En osaa kuvailla Barcelonan hajua sen tarkemmin. Se ei ole erityisen hyvä tai paha haju. Se on vain sekoitus monia hajuja. Se on tuoksu, jollaista ei Suomessa haista. Se on tuoksu, jossa yhdistyy koko Barcelonan elämän kirjo.

Koko kortteli kumisee, kun raahaan suurta matkalaukkuani La Rambla -kävelykatua alas päin. Ohitan upeita rakennuksia ja koristeellisia julkisivuja. Näen pari tutunnimistä kauppaa, mutten ole varma, missä olen. En kuitenkaan pysähdy katsomaan karttaa. Matkaoppaissa sanottiin, että niin ei kannata tehdä. Näytät turistilta ja sinut ryöstetään. Jatkan matkaa määrätietoisesti La Ramblalla, vaikka se onkin todellisuudessa Portal d’Angel. Saavuin juuri Barcelonaan. Aikaisen herätyksen, Wienissä tehdyn välilaskun ja jännittävän lentokenttäbussin jälkeen olen vihdoin täällä: valmiina kahden viikon seikkailuun kaupungissa, josta olen rohmunnut etukäteen kaiken, minkä olen irti saanut. Nettisivut ja opaskirjat kehottavat käymään Ramblalla. ”Ja tässähän sitä jo ollaan”, totean itsekseni...